Verohallinto

Veron kiertämissäännöksen soveltaminen

5. elokuu 2016 - 15:30

Tässä ohjeessa käsitellään verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaisen veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamisedellytyksiä sekä sen soveltamisalaan liittyviä tilanteita. Asiaa avataan useiden esimerkkien ja oikeustapausten kautta. Ohjeessa ei käsitellä veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamista yritysjärjestelytilanteissa. Niitä käsitellään erillisessä ohjeessa.

Ohjeen kohtaa 7.1 on muutettu niin, että se on linjassa 4.4.2016 annetun Palkka ja työkorvaus verotuksessa –ohjeen kanssa.

Sisällys

1 Johdanto
2 Yleistä veron kiertämissäännöksestä

2.1 Laki verotusmenettelystä 28 §
2.2 Kuulemis- ja selvittämisvelvollisuudesta
2.3 Veron kiertämissäännöksen soveltamisesta
3 Veroetujen tavoittelu erilaisissa myynti-, lahjoitus- ja vuokraustilanteissa
3.1 Yleistä luovutusvoittoverotuksen välttämisestä
3.2 Edestakaiset osakekaupat
3.3 Osakkeiden päiväkauppa
3.4 Väliluovutukset ja lahjoitukset perhepiirissä
3.5 Arvonsa menettäneen omaisuuden myynti lähipiirille
3.6 Omaisuuden alihintainen myynti lapsille
3.7 Vaihto-omaisuuden siirtäminen perheen jäsenille ennen luovutusta
3.8 Alihintaiset luovutukset omalle yhtiölle
3.9 Välivuokraus omalle yhtiölle
3.10 Asuntoetuun liittyvien perusteettomien veroetujen tavoittelu
3.11 Kauppahintajärjestelyt
4 Asuntoyhtiön ja osakkaan väliset järjestelyt
5 Osakkaan ja konsernin sisäiset kaupat
6 Henkilöyhtiön tulojen kohdentaminen

6.1 Henkilöyhtiön tulojen kohdentaminen verotuksessa
6.2 Henkilöyhtiön osakkaan sivuuttaminen
7 Osakeyhtiön tulojen kohdistaminen osakkaalle
7.1 Yksittäisten tuloerien kohdistaminen osakkaalle
7.2 Osakeyhtiön sivuuttaminen
8 Työpanokseen perustuvan osingon verotus
9 Veron kiertäminen ja kotitalousvähennys

 1 Johdanto

Verovelvollinen voi pyrkiä minimoimaan veronsa verosuunnittelulla. Olosuhteet ja toimenpiteet valitaan sen mukaan, että lopputulos olisi optimaalinen sekä verojen määrän että muun kokonaisuuden kannalta. Kun verovelvollisen suorittamien oikeustoimien taustalla ovat aidot liiketaloudelliset syyt, on verovelvollisella mahdollisuus valita sellainen toimintatapa, joka tuottaa hänelle alhaisemman verorasituksen kuin jokin toinen toimintapa. Verosuunnittelussa valitaan yleensä ne vaihtoehdot, joiden veroseuraamukset on verotuksessa ja oikeuskäytännössä hyväksyttyjä.

Verovelvollinen saattaa tavoitella veron minimointiin tähtäävillä toimenpiteillä myös sellaisia veroetuja, jotka ovat lain tarkoitukselle vieraita ja joita tehdään pääasiallisesti siitä syystä, että epämieluisilta veroseuraamuksilta vältyttäisiin. Perusteettomien veroetujen estämiseksi on Verotusmenettelystä annetun lain (VML, 1558/1995) 28 §:ään säädetty veron kiertämistä koskeva yleislauseke, jonka nojalla olosuhteet ja toimenpiteet, joille on annettu asian varsinaista luonnetta vastaamaton oikeudellinen muoto, voidaan sivuuttaa verotuksessa. Samassa lainkohdassa todetaan myös, että jos johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo arvioida.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n ohella ainakin seuraaviin verolakeihin sisältyy erikseen omia, erityisiä veron kiertämistä koskevia säännöksiä.  

  • Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 h §
  • Perintö ja lahjaverolaki 33 a §
  • Arvonlisäverolaki 181 §
  • Tullilaki 52 §
  • Valmisteverotuslaki 42 §
  • Autoverolaki 77 §
  • Varainsiirtoverolaki 37 §

Erityislain sanamuoto vastaa yleensä melko tarkoin yleislain veron kiertämistä koskevan säännöksen sanamuotoa, mutta eroavaisuuksiakin sanamuodoissa on. Erityislain veron kiertämissäännöksen soveltamiskynnys on yleensä korkeampi siksi, että näihin liittyvien oikeustoimien taustalla on yleensä tarkempi yksityisoikeudellinen normisto.

Näiden erityislakien omaa veron kiertämistä koskevaa säännöstä sovelletaan ensisijaisesti suhteessa yleislakiin eli VML 28 §:ään. Erityislain veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen ei siten edellytä myös VML 28 §:n soveltamista samanaikaisesti. Erityislain veron kiertämistä koskevaa säännöstä on kuitenkin oikeuskäytännössä voitu soveltaa yhdessä VML 28 §:än kanssa (katso esimerkiksi KHO:2014:66).

Tässä ohjeessa käsitellään ensisijaisesti VML:n mukaista veron kiertämissäännöstä ja sen soveltamisalaa. Veron kiertämistä koskevan normin soveltamien on yleisempää tuloverolain (TVL, 1535/1992) ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 360/1968) mukaan toimitettavassa verotuksessa kuin muissa edellä mainituissa verolaeissa johtuen mm. siitä, että näiden lakien tulokäsite on laaja.

Veron kiertämissäännös tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa oikeustoimi sinällään voi olla yksityisoikeudellisesti moitteeton. Verotusta toimitettaessa verolainsäädäntöä tulkitaan verolainsäädännön tarkoituksen mukaisesti ja tällöin joudutaan tulkitsemaan oikeustoimen käsitteen, sisällön tai ilmiön yksityisoikeudellisen muodon ja taloudellisen sisällön välistä eroa. Jos käsitteiden ero ei ilmene verolainsäädännöstä eikä eroa voida perustella normaalilla verolain tulkinnalla, veron kiertämistä koskevaa säännöstä soveltaen voidaan poiketa tai sivuuttaa yksityisoikeudellinen käsite ja oikeusvaikutus tietyssä oikeustoimessa.

Edellytyksenä poikkeamiselle tai sivuuttamiselle on, että yksityisoikeudellista tointa on käytetty pääasiallisesti verotuksellisten etujen saavuttamiseksi. Verovelvollisen toimilta puuttuu siis riittävät liiketaloudelliset perusteet.

Hyväksyttävän verosuunnittelun ja  veron kiertämiseen välistä tarkkaa rajaa on mahdotonta etukäteen määritellä. Lainkohdan merkitys täsmentyy oikeuskäytännön avulla, koska yleislausekkeen sisältö on väljä. Lainkohtaa joudutaan myös soveltamaan aina yksittäistapauksiin. Tästä huolimatta oikeuskäytäntö voidaan ryhmitellä tietynlaisiin asiakokonaisuuksiin, joissa veron kiertämisen ja hyväksyttävän toimen välistä rajaa on jouduttu tutkimaan.

Hyvän verojärjestelmän perusominaisuuksia ovat muun muassa oikeusvarmuus ja verotuksen ennakoitavuus. Veron kiertämistä koskevaa normia joudutaan kuitenkin joskus soveltamaan myös sellaisiin tilanteisiin, joista ei oikeuskäytäntöä ole vielä syntynyt. Verosuunnittelun näkökulmasta katsottuna tämä on ongelmallista, mutta uuden soveltamistilanteen aiheuttamaan epävarmuuteen veroseuraamuksista voidaan kuitenkin varautua hakemalla Verohallinnolta maksullista ennakkoratkaisua yksilöityyn tilanteeseen ja kysymykseen. 

 2 Yleistä veron kiertämissäännöksestä 2.1 Laki verotusmenettelystä 28 §

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n ensimmäisessä momentissa on säädetty veron kiertämistä estävän säännöksen soveltamisala. Lainkohtaa sovelletaan tilanteisiin, joissa jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Verotusta toimitettaessa menetellään niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Yleislauseketta sovelletaan edelleen tilanteisiin, joissa kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Verotusta toimitettaessa verotettava tulo ja omaisuus voidaan arvioida.

Verovuoden 1995 loppuun asti veron kiertämistä koskeva lainkohta oli verotuslain 56 §. Lainkohdan sisältö säilyi kuitenkin lakimuutoksesta huolimatta muuttumattomana, joten aikaisemman oikeuskäytännön merkitys on lähtökohtaisesti säilynyt ennallaan. Verolakeihin on kuitenkin voitu tehdä muita muutoksia, joiden johdosta aikaisemman oikeuskäytännön merkitys on muuttunut. Veron kiertämissäännöksen soveltamisesta syntynyttä oikeuskäytäntöä täytyykin aina verrata sen soveltamistilanteessa voimassa oleviin lakeihin.

2.2 Kuulemis- ja selvittämisvelvollisuudesta

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 2 momentin mukaan veroviranomaisen on aina kuultava verovelvollista, jos tämä epäilee veron kiertämisen liittyvän tapaukseen. Verovelvolliselle annetaan tilaisuus esittää selvitys asiasta. Jos hän ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa menetellään 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Veroviranomaisella on siis oltava perusteltu syy epäillä, että verovelvollisen toimen tarkoitus on ollut verosta vapautuminen. Kun tämän tarkoituksen olemassaolo on todennäköistä, verovelvollisen on näytettävä toteen, ettei olosuhteille tai toimenpiteille ole annettu tavanomaisesta poikkeavaa muotoa tai että kaupassa ei ole tarkoitettu vapautua suoritettavasta verosta (KHO 27.12.1999 taltio 4219). Käytännössä verovelvollisen on siis esitettävä verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita toimilleen. Oikeuskäytännön perusteella asia ratkaistaan kokonaisarvioinnin perusteella.

Veron kiertämistä koskevaa normia on voitu soveltaa siitä huolimatta, että kokonaisuuteen ovat vaikuttaneet myös liiketaloudelliset syyt, jos näiden syiden osuus on jäänyt vähäiseksi suhteessa  järjestelystä saatuun verohyötyyn (esimerkiksi KHO:2014:66).  

Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 4 momentissa on säädetty osapuolten välisestä selvittämisvelvollisuudesta. Sen mukaan sekä veroviranomaisen että verovelvollisen tulee osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitystä.

Veroviranomaisen pitää osoittaa ne perusteet, joihin verotusratkaisu perustuu. Veroviranomaisella on lisäksi yleensä paremmat edellytykset esimerkiksi erilaisten vertailutietojen hankkimiseen. Verovelvollisella puolestaan on VML 26 §:n 4 momentin säännöksen nojalla velvollisuus esittää selvitystä omaan taloudelliseen asemaansa liittyvistä seikoista.

2.3 Veron kiertämissäännöksen soveltamisesta

1.1        Veron kiertämissäännöksen soveltamisesta

Veron kiertämissäännöksen soveltaminen on aina poikkeuksellinen, yksittäiseen verovelvolliseen ja tapaukseen kohdistuva toimi. Sen takia säännöstä sovellettaessa tulee aina tutkia asiaan liittyvät olosuhteet sekä verovelvollisen toimien tarkoitus ja perusteet. Jos toimien taustalla ovat riittävät liiketaloudelliset syyt, ei säännöstä voida soveltaa.

Jos toimenpiteen tai toimenpiteiden taustalla ei ole riittäviä verotuksesta riippumattomia syitä, veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen on mahdollista. Tällöinkin toimista on täytynyt syntyä verovelvolliselle ilmeinen veroetu. Tarvittaessa syntyneestä veroedun määrästä on esitettävä laskelma päätöksen tueksi.

Veron kiertämissäännöksen soveltaminen ei edellytä sitä, että verolta vältyttäisiin kokonaan. Säännöstä on siten voitu soveltaa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • ansiotulona verotettavaa tuloa on pyritty saamaan lievemmin verotetuksi pääomatuloksi,
  • yritystuloa on pyritty saamaan verotetuksi tuloverolain mukaisena luovutusvoittona,
  • yrityksen ja sen osakkaan välisissä oikeustoimissa on pyritty hyödyntämään verokantaeroja tuloverotuksen ja yritysverotuksen välillä,
  • lähipiirin kesken on pyritty hyödyntämään kevyemmin verotettua lahjaverotusta luovutusvoittojen yhteydessä,
  • henkilökohtaista ansiotuloa on ilmoitettu yrityksen tulona.

Veron kiertämiseen liittyy läheisesti myös VML 29 §:ssä tarkoitettu peitelty osinko, jossa on kyse muun muassa osakeyhtiön ja sen osakkaan välisten oikeustoimien hyväksyttävyyden ehdoista. Veron kiertämistä koskevaa lainkohtaa sovelletaan näissä tilanteissa yleensä toissijaisesti siten, että ensin tutkitaan peitellyn osingon mahdollinen soveltaminen. Jos VML 29 §:ää ei voida soveltaa, sen jälkeen tutkitaan VML 28 §:n soveltuminen (katso kuitenkin KHO:2000:50).

Verotusmenettelystä annetun lain 28 ja 29 §:iä voidaan soveltaa samaan taloudelliseen tapahtumaan liittyen myös rinnakkain, joten säännökset eivät ole toisiaan pois sulkevia. Esimerkiksi osakeyhtiön osakekanta on voitu siirtää alaikäisen lapsen nimiin, mutta todellinen toimija on kuitenkin toinen lapsen vanhemmista, joka aiemmin omisti osakkeet.

Jos yhtiö on jakanut peiteltyä osinkoa siten, että etuus on siirtynyt yhtiöstä todellisena toimijana olevan vanhemman hyväksi, etuus voidaan verottaa veron kiertämissäännöksen nojalla todellisena toimijana toimivan lapsen vanhemman tulona. Tällöin verotus tapahtuu kuitenkin peiteltyä osinkoa koskevien säännösten mukaisesti. Ilman veron kiertämissäännöksen soveltamista peitellyn osingon veroseuraamukset voitaisiin kohdentaa VML 29 §:n sanamuodon mukaisesti vain varsinaisen osakkaan tuloksi.

 3 Veroetujen tavoittelu erilaisissa myynti-, lahjoitus- ja vuokraustilanteissa 3.1 Yleistä luovutusvoittoverotuksen välttämisestä

Verovuodesta 1993 alkaen luovutusvoitot ovat yleensä olleet veronalaista pääomatuloa. Järjestelyt, joista saattoi kertyä verohyötyä ennen vuotta 1993, eivät enää samalla tavalla vaikuta verotuksen lopputulokseen. Tämän vuoksi veron kiertämissäännöksen soveltaminen luovutuksesta aiheutuvien verojen välttämistarkoituksessa tulee aiempaa harvemmin kyseeseen.

Nykyisessä tilanteessakin omaisuutta saatetaan kuitenkin edelleen luovuttaa keinotekoisin toimin siinä tarkoituksessa, että veronalaisen luovutusvoiton määrää saadaan pienemmäksi. Veronalaista luovutusvoittoa on myyntihinnan ja hankintahinnan erotus. Luovutusvoitto muodostuu sitä pienemmäksi, mitä suuremmasta hankintahinnasta on kyse.

Kuolinpesän jakamista ennen omaisuuden myyntiä ei ole oikeuskäytännössä  pidetty veron kiertämisenä (katso mm. KHO 1992-B-521).

Veron kiertämistä koskevaa lainsäädäntöä joudutaan tulkitsemaan usein erityisesti arvopaperikaupassa. Korkein hallinto-oikeus on antanut arvopapereiden luovutustappioista ja VML 28 §:n soveltamisesta useita ennakkopäätöksiä. Näitä päätöksiä ja VML 28 §:n soveltamista arvopaperikauppoihin on käsitelty tarkemmin alla kohdissa 3.2 – 3.3.

Veron kiertämistä koskeva säännöksen soveltaminen voi tulla arvioitavaksi myös erilaisissa perhe- tai lähipiirissä tapahtuvien järjestelyjen yhteydessä. Näitä on käsitelty tarkemmin jäljempänä ohjeen kohdissa 3.4 – 3.10.  

3.2 Edestakaiset osakekaupat

Arvopapereiden luovutuksesta aiheutunutta tappiota ei ole oikeuskäytännössä pidetty vähennyskelpoisena, jos verovelvollinen on hankkinut välittömästi luovutettuja osakkeita vastaavat osakkeet takaisin itselleen. Tällöin on voitu jäljempänä mainituin edellytyksin katsoa, että verovelvollinen on ryhtynyt osakkeiden myyntiin ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että hän saisi TVL 50 §:ssä tarkoitetun vähennyskelpoisen luovutustappion ja siten vapautuisi suoritettavasta verosta. Todellista osakkeista luopumista ei ole edestakaisten kauppojen johdosta tapahtunut.

Korkein hallinto-oikeus on antanut useita julkaistuja ratkaisuja edestakaisista arvopaperikaupoista aiheutuneista luovutustappioista: 

KHO:2004:8: Verovelvollinen oli saanut huomattavan luovutusvoiton. Samalle vuodelle oli syntynyt muusta omaisuuden myynnistä luovutustappio, kun hän oli 22.12. samana vuonna myynyt X Oy:n osakkeita Y-pankin meklarien välityksellä Y-pankille. Hän oli kuitenkin tämän jälkeen samana päivänä myös ostanut Y-pankin meklarien välityksellä Y-pankilta samaan hintaan saman määrän X Oy:n osakkeita. Sekä myyntitoimeksianto että ostotoimeksianto olivat toteutuneet jälkipörssissä. Ostajana ja myyjänä kaupoissa oli Y-pankki. Verovelvollisella ei päätöksessä tarkoitetuissa olosuhteissa ollut oikeutta vähentää vaatimaansa luovutustappiota.

KHO:2009:53: Osakkeet oli ostettu takaisin vasta myyntiä seuraavana päivänä. Osakkeiden myynti ja osto olivat olleet arvopaperipörssissä tapahtuneita normaaleja pörssikauppoja. Edestakaista osakekauppaa ei pidetty veron kiertämisenä, vaan osakkeiden myynnistä syntynyt luovutustappio hyväksyttiin vähennettäväksi.

KHO:2012:56: A osti kunakin myyntipäivänä saman määrän samanlaisia osakkeita takaisin. Takaisinostohinnat olivat poikenneet myyntihinnoista vain vähän. Saman päivän aikana pörssissä tapahtuneita välittömiä myynti- ja ostotoimeksiantoja pidettiin veron kiertämisenä, kun verovelvollinen ei esittänyt verotuksesta riippumatonta syytä osakekauppoihin, jotka tapahtuivat loppuvuodesta ja kun oli tiedossa, että verovelvollisella on huomattava luovutusvoitto, josta luovutustappiot voitaisiin vähentää.

Oikeuskäytännön perusteella normaalissa pörssikaupassa tapahtunutta edestakaista osakekauppaa voidaan pitää veron kiertämisenä ja luovutustappion vähentäminen voidaan evätä yleensä vain seuraavien edellytysten täyttyessä:

  • tappiolliseen myyntiin on ryhdytty tilanteessa, jossa verovelvolliselle on kertynyt tai kertymässä luovutusvoittoja, joista hän joutuisi maksamaan veroa kyseiseltä verovuodelta
  • verovelvollinen on ostanut myyntipäivänä samana määrän samanlaisia osakkeita samaan tai lähes samaan hintaan kuin myyntihinta ja
  • verovelvollinen ei kykene esittämään verotuksesta riippumatonta syytä osakkeiden myyntiin ja takaisinostoon.

Jos osakkeiden myynti ja takaisinosto ovat samaa ennalta sovittua järjestelyä, edestakaista osakekauppaa voidaan pitää veron kiertämisenä, vaikka takaisinosto tapahtuisi myöhemminkin kuin samana päivänä.

Jos luovutustappio edestakaisista arvopaperikaupoista jätetään vähentämättä, säilyy osakkeilla niiden alkuperäinen hankintameno ja hankinta-aika. Alkuperäinen hankintameno voidaan vähentää siinä vaiheessa, kun osakkeet aidosti luovutetaan. Edestakaisesta myynnistä ja ostosta aiheutuneita kuluja ei kuitenkaan voida vähentää eikä lisätä osakkeiden hankintamenoon. Nämä kulut eivät liity veronalaisen tulon hankintaan, vaan veron kiertämiseen.

3.3 Osakkeiden päiväkauppa

Samojen arvopapereiden myynti ja osto saman päivän aikana ei ole välttämättä veron kiertämistä. Verovelvollinen voi esimerkiksi käydä osakkeilla niin sanottua päiväkauppaa, jolloin samanlajisia osakkeita jatkuvasti ostetaan ja myydään tarkoituksena hyötyä osakkeen päivänsisäisistä kurssivaihteluista. Tällöin edestakaiset osakekaupat ovat yleensä verovelvollisen sijoitustoiminnan toimintatapa.

Verotuksesta riippumaton syy arvopaperin takaisinostoon samana päivänä voi myös olla arvopaperin myynnin jälkeen ilmennyt, arvopaperin arvoon ja sen tulevaan kurssikehitykseen vaikuttava seikka, jonka vuoksi sen takaisinosto on taloudellisesti mielekästä.

3.4 Väliluovutukset ja lahjoitukset perhepiirissä

Omaisuuden lahjoittaminen on lähtökohtaisesti hyväksyttävä toimenpide, eikä sitä yleensä voida pitää veron kiertämisenä. Keskenään intressiyhteydessä olevien henkilöiden välillä omaisuuden luovutus saatetaan kuitenkin toteuttaa toisiaan seuraavina toimina. Kun selvitetään verovelvollisen toimenpiteiden tarkoitusta, ratkaisu on käytännössä yleensä mahdollista perustaa lahjoituksen ja myynnin muodostaman kokonaisuuden arviointiin.

Veroviranomaisella on VML 28 §:n 1 momentin mukaan velvollisuus osoittaa, että verosta vapautumisen tarkoitus on ollut olemassa. Kun tällaisen tarkoituksen olemassaolo on todennäköistä, verovelvollisella on velvollisuus osoittaa, että käytetylle menettelylle on verotuksesta riippumattomia perusteita.

Veron kiertämisestä voi olla kysymys, jos lahjoitus ja myynti ovat yhtenäisen suunnitelman osia luovutusvoiton veroseuraamusten minimoimiseksi tai luovutustappion hyödyntämiseksi taikka jos omaisuuden myynnistä saadut varat tosiasiassa käytetään lahjoittajan tarpeisiin, esimerkiksi ostetaan asunto hänen käyttöönsä. Samoin voi olla perusteita pitää menettelyä veron kiertämisenä, jos toteutettu oikeustoimien ketju on kovin epätavallinen. Arvioinnissa otetaan huomioon myös toimenpiteille esitetyt veroedun tavoitteluun liittymättömät perusteet.

Veron kiertämistä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa perheen sisäisesti on tavoiteltu veroetuja hyödyntämällä esimerkiksi kevyemmin verotettua lahjaverotusta ennen luovutustointa. Lahjan ja luovutusvoiton yhteenlaskettu vero kun on usein huokeampi verrattuna luovutusvoiton veroon tilanteessa, jossa lahjan antaja myisi omaisuuden itse ilman välilahjoitusta. Kun väliluovutuksella lahjan saanut verovelvollinen myy omaisuuden myöhemmin, hän siis pyrkii hyödyntämään alkuperäistä hankintamenoa korkeamman lahjaverotusarvon hankintamenona.

Tuloverolain 47 §:n 1 momentin mukaan hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa omaisuuden edelleen ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi (katso myös Verohallinnon ohje Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa). Kyseisen säännöksen nimenomainen tarkoitus on ehkäistä veroetujen tavoittelua välilahjoitusta hyväksi käyttäen. Näissä tilanteissa ei tästä syystä ole tarpeen soveltaa TVL 47 §:n lisäksi VML 28 §:ää. 

Jos lahjansa saaja myy omaisuuden yli vuoden kuluttua lahjoituksesta, VML 28 §:n soveltaminen ei siis tule normaalitilaneissa kyseeseen. Jos tapahtumaan kuitenkin liittyy muita poikkeuksellisia toimia kuten esimerkiksi se, että myöhemmästä myynnistä saadut varat käytetään alkuperäisen lahjoittajan hyväksi, voi säännöksen soveltaminen tulla Verohallinnon käsityksen mukaan edelleen kyseeseen. Samoin VML 28 §:n soveltaminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun alaikäisen lapsen omaisuutta siirretään lahjana vanhemmalle, joka myy omaisuuden ja hyödyntää syntyvää voittoa tai tappiota omassa verotuksessaan.

Veron kiertämistä koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös, jos perhepiirissä tapahtunutta lahjoitusta ei voida muut asiaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen pitää aitona. Järjestely voidaan katsoa veron kiertämiseksi, jos olosuhteista ilmenee, että myyjänä on tosiasiallisesti lahjan antaja, jonka käyttöön myös omaisuuden myynnistä saatava kauppahinta tulee tai ne muutoin käytetään hänen hyväkseen. Tällainen voi käytännössä yleensä tulla helpommin esille tapauksissa, joissa lahjansaaja on alaikäinen. Isää verotettiin myyntivoitosta, kun hän oli ostanut tontin vuonna 1966, lahjoittanut sen vuonna 1967 lapsilleen ja myynyt tontin lasten holhoojana vuonna 1969 (KHO 1973-II-567). Tapauksessa lapset olivat maksaneet isän tonttivelan kokonaisuudessaan myynnistä saaduilla varoilla.

Omaisuuden tuoton lahjoittaminen määrävuosiksi lapsille ei vapauta osakkeiden omistajaa tuottoa vastaa-vasta tuloverosta (KHO 1979-II-505). Omaisuuden verotonta tuottoa ei siis voida lahjoittaa, vaan tuoton tuloveroseuraamukset kohdistetaan omistajaan ja lahjansaajaa verotetaan erikseen sen mukaisesti, paljonko varoja tämä sai haltuunsa.

Verovelvollisen elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden lahjoittamisen tarkoituksena saattaa joissakin tapauksissa olla elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan normaalisti verotettavan myynnin siirtäminen tuloverolain mukaisen luovutusvoiton verotuksen piiriin (katso tarkemmin jäljempänä kohta 3.7).

3.5 Arvonsa menettäneen omaisuuden myynti lähipiirille

Tuloverotuksessa tulee esiin tilanteita, joissa realisoidaan luovutustappio myymällä arvonsa menettänyt omaisuuserä lähipiirille tilanteessa, jossa omaisuuteen ei enää kohdistu tulonodotuksia, omaisuudelle ei vapailta markkinoilta löytyisi ostajaa tai esimerkiksi konkurssimenettely on vielä aloittamatta tai se on meneillään. Myös näihin tilanteisiin voidaan soveltaa veron kiertämissäännöstä tietyin edellytyksin.

Lähtökohtaisesti omaisuuserän myymisestä lähipiirille kuitenkin vahvistetaan luovutustappio, jos kyse on tuloverolain 50 §:ssä tarkoitetun omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta sen käypään arvoon. Luovutustappion vahvistamatta jättäminen omaisuuden luovutusvuodelta veron kiertämistä koskevaa normia soveltaen on siis poikkeuksellista ja se vaatii tietyn yksittäistapauksen asian taustojen huolellista selvittämistä ja luovuttajan kuulemista.

Luovutustappio on mahdollista poikkeuksellisesti evätä VML 28 §:ää soveltaen luovutusvuodelta tietyissä yksittäistapauksissa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

  1. Omaisuus myydään nimelliseen hintaan lähipiirille tai bulvaanille ja tälle omaisuudelle ei vapailta markkinoilta löydy ostajaa, jolla olisi kaupan kohteena olleelle omaisuudelle liiketaloudellista käyttöä.
  2. Luovutettuun omaisuuteen ei käytännössä kohdistu enää tulonodotuksia, omaisuus on käytännössä arvoton ja omaisuus menetetään lähivuosina, jos omistaja ei ole valmis merkittävään lisärahoitukseen toiminnan jatkuvuuden mahdollistamiseksi tai hän ei löydä muuta rahoitusta, jolla toiminta voisi jatkua. Menetys ei kuitenkaan ole vielä lopullisesti realisoitunut siten, että tästä voitaisiin vahvistaa luovutustappio kyseisen vuoden verotuksessa.
  3. Omaisuuden myyneellä osapuolella on sellaista helposti realisoitavaa sijoitusluonteista omaisuutta, kuten arvopapereita, jotka realisoimalla hän voi hyödyntää luovutustappion.

Jos luovutustappiota ei VML 28 §:ää soveltaen vahvisteta luovutusvuodelle, se voidaan kuitenkin vahvistaa omaisuuden myyneen osapuolen verotuksessa sille myöhemmälle verovuodelle, jolloin omaisuus on omistajansa käsissä muutoin lopullisesti menetetty tuloverolain 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tätä asiaa arvioitaessa voidaan tukeutua menetysten vähennyskelpoisuutta koskeviin Verohallinnon ohjeisiin ja asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön.

3.6 Omaisuuden alihintainen myynti lapsille

Luovutustappioita on voitu yrittää hyödyntää perhepiirissä myös siten, että vanhemmat ostavat omaisuutta, esimerkiksi asunnon omiin nimiinsä ja myyvät sen lapselleen ostohintaa ja omaisuuden käypää arvoa alemmasta hinnasta. Lapselle ei synny lahjaveroseuraamuksia, jos kauppahinta on vähintään ¾ omaisuuden käyvästä arvosta. Vanhemmille syntyy tässä tilanteessa luovutustappio, jota ei kuitenkaan verotuksessa vahvisteta. Jos omaisuuden arvo vanhempien omistusaikana on kuitenkin aidosti laskenut, luovutustappion vahvistamista ei ole tältä osin aihetta evätä.

Tappion vahvistamatta jättäminen verotuksessa ei ole edellyttänyt varsinaisen veron kiertämisnormin soveltamista, vaan tähän on riittänyt perusteeksi se, että kyse ei ole aidosta omaisuuden luovutustappioista, kun omaisuus on luovuttajien oman tahdon mukaisesti myyty käypää arvoa alempaan hintaan lähisukulaiselle.Korkein hallinto-oikeus on antanut seuraavan ratkaisun, joka koski vanhempien lapsilleen alihintaan myymiä osakkeita.  

KHO:2014:85: A oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita hinnoista, jotka olivat olleet osakkeiden myyntipäivien mukaisia pörssikursseja alhaisempia. Myyntihinnat olivat myös alittaneet osakkeiden hankintamenot. A oli hankkinut osan myymistään osakkeista pörssistä kurssilla, joka oli alle myyntipäivän pörssikurssin, ja osan osakkeista kurssilla, joka oli yli myyntipäivän pörssikurssin. Verotuksessa myynneistä kertynyttä tappiota ei hyväksytty vähennettäväksi A:lle kertyneistä luovutusvoitoista miltään osin, koska osakkeiden tappiollinen myynti oli tapahtunut A:n lapsille.

Verotuksen oikaisulautakunta hyväksyi A:n verotuksessa osakkeiden myynnistä kertyneeksi vähennyskelpoiseksi luovutustappioksi sen osan myyntitappiosta, joka vastasi osakkeiden pörssikurssin laskua niiden ostopäivästä myyntipäivään. Oikaisulautakunta sen sijaan hylkäsi oikaisuvaatimuksen siltä osin kuin sanotuista osakkeista kertynyt myyntitappio oli aiheutunut myyntipäivän pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista. Oikaisulautakunta hylkäsi oikaisuvaatimuksen lisäksi siltä osin kuin se koski osakkeita, joiden hankintapäivän pörssikurssin mukainen hankintameno oli myyntipäivän pörssikurssin mukaista arvoa alhaisempi.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen, jossa oli vaadittu osakkeiden myynnistä kertyneen tappion hyväksymistä kokonaisuudessaan verotuksessa vähennyskelpoiseksi. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemän valituksen. Verovuosi 2009. Tuloverolaki 46 § 1 momentti. Tuloverolaki 47 § 5 momentti (728/2004). Tuloverolaki 50 § 1 momentti. Perintö- ja lahjaverolaki 18 § 3 momentti

Jos omaisuus myydään alempaan hintaan kuin ¾ omaisuuden käyvästä arvosta (lahjanluonteinen kauppa), seuraa tästä lahjaverotus saajalleen käyvän arvon ja vastikkeen välisestä erotuksesta. Omaisuuden luovuttajan voitto puolestaan lasketaan tällöin tuloverolain 47 §:n 4 momentin mukaisesti siten, että vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta. Näissä tilanteissa veron kiertämisestä koskevan säännöksen soveltaminen ei tule kyseeseen..

3.7 Vaihto-omaisuuden siirtäminen perheen jäsenille ennen luovutusta

Perustajaurakointia harjoittavan verovelvollisen omistamat kiinteistöt ja osakehuoneistot katsotaan laajasti vaihto-omaisuudeksi, jonka myyntihinnat ovat veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa. Veroseuraamuksia ei ole yleensä voitu välttää sillä, että tällaista omaisuutta on ensin lahjoitettu lapsille ja puolisolle tai perustajaurakoinnissa perheenjäsenet ovat merkinneet huoneistoja nimiinsä perustettavista asuntoyhtiöistä. Omaisuus ei ole näissä tapauksissa muuttunut yksityisomaisuudeksi ja siten tuloverolain mukaan verotettavaksi omaisuudeksi sitä edelleen myytäessä.

Omaisuutta on pyritty siirtämään vaihto-omaisuudesta yksityisomaisuudeksi myös siten, että omaisuus on otettu yksityisottona yritystoiminnasta ja myyty sitten edelleen. Rakennusliikettä harjoittavan kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies oli ottanut huoltoasemakiinteistön yksityisottona ja lahjoittanut sen pojalleen. Poika myi kiinteistön noin vuoden kuluttua öljy-yhtiölle, joka oli vuokrannut kiinteistön jo aiemmin. Luovutushinta katsottiin kommandiittiyhtiön tuloksi (KHO 23.8.1985 taltio 3467).

Jos lahjoituksen ja myynnin välillä on kuitenkin kulunut useita vuosia, oikeustoimet voidaan hyväksyä niiden oikeudellisen muodon mukaisina. Kun poika myi isältä lahjaksi saamansa huoneisto-osakkeet noin kahden vuoden kuluttua lahjoittamisesta, isää ei voitu verottaa myyntivoitosta. Osakkeiden myyntiin oli esitetty perusteltu syy (KHO 1984-II-609, katso myös KHO 18.6.1982 taltio 2804).

Tässä yhteydessä ei tuloverolain 47 §:n 1 momentin mukaisella niin sanotulla yhden vuoden säännöllä ole ratkaisevaa merkitystä, jos veron kiertämissäännöstä sovelletaan sen takia, että luovutukseen sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä.

3.8 Alihintaiset luovutukset omalle yhtiölle

Kun osakas luovuttaa omaisuutta omistamalleen yhtiölle, hinnoittelussa edellytetään käypien arvojen käyttämistä. Omistaja ei voi välttyä luovutusvoittoseuraamuksilta, jos omaisuus myydään alihintaan yhtiölle. Tällöin kyse on apporttiin rinnastettavasta sijoituksesta, jolloin luovutetun omaisuuden hinnaksi luovutusvoittoverotuksessa katsotaan omaisuuden käypä arvo riippumatta mahdollisesta alemmasta vastikkeesta. 

Verohallinto katsoo, että asia vahvistettiin viimeistään korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2009:66 myötä: käypää arvoa on sovellettava luovutettaessa omaisuutta yhtiölle. Sama periaate koskee myös luovutuksia asunto-osakeyhtiölle, esimerkiksi tontin luovuttamista perustettavan asunto-osakeyhtiön lukuun.

KHO:2009:66: Henkilöt A, B ja C omistivat X Oy:n osakekannan. A, B ja C perustivat kukin osakeyhtiön jonka kaikki osakkeet perustaja merkitsi. Kun A, B ja C myivät omistamansa X Oy:n osakkeet perustamalleen uudelle yhtiölle käyvän arvon alittavaan hintaan, luovutusten katsottiin olevan apporttiin verrattavia sijoituksia. Osakeyhtiöön näin sijoitetun omaisuuden luovutushinnaksi henkilöiden verotuksessa katsottiin X Oy:n osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä. Ennakkoratkaisu vuosille 2008 ja 2009. Tuloverolaki 45 § 1 momentti ja 46 § 1 momentti

Aiemman oikeuskäytännön mukaan alihintaisiin luovutuksiin puututtiin veron kiertämissäännöksen perusteella. Myyntivoittoverotusta katsottiin vältettävän siten, että omaisuutta myytiin ensin omalle yritykselle käypää hintaa alhaisempaan hintaan, minkä jälkeen yhtiö möi omaisuuden käyvästä hinnasta ulkopuoliselle. Mahdollinen myyntivoitto kuitattiin yhtiön tappioilla. Näissä tilanteissa myyntivoitto voitiin katsoa alkuperäisen myyjän veronalaiseksi tuloksi eikä yhtiön tuloksi (KHO 1983-II-578).

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO:2009:66 siis muutti käytäntöä siten, että veron kiertämisnormin soveltaminen on tullut tarpeettomaksi, jos osakas myy omaisuutta alihintaan omistamalleen yhtiölle, koska omaisuuden luovuttaminen voidaan rinnastaa apporttiin. Asia voidaan siis ratkaista normaalilla lain tulkinnalla. Tilanteessa ei edellytetä, että vastikkeeksi saataisiin uusia osakkeita, koska alihintaisen luovutuksen johdosta omistajan olemassa olevien osakkeiden arvo nousee alihinnan määrällä.

3.9 Välivuokraus omalle yhtiölle

Huoneistoja ja kiinteistöjä voidaan veron välttämistarkoituksessa vuokrata omalle yhtiölle, joka puolestaan vuokraa tiloja korkeammasta hinnasta edelleen. Puolisot olivat perustaneet yhtiön, jolle he olivat vuokranneet omistamansa kiinteistön ja osakehuoneiston. Yhtiö vuokrasi kiinteistön edelleen huomattavasti korkeammasta hinnasta. Osakeyhtiön kiinteistön ja osakehuoneiston vuokraamisesta saamat tulot katsottiin puolisoiden tuloiksi (KHO 27.9.1991 taltio 3372).

Näiden tilanteiden merkitys veron kiertämissäännöksen soveltamisen näkökulmasta katsottuna vähentyi vuonna 1993 tapahtuneen pääomatuloja koskeneen verouudistusten myötä, kun yhteisöverokanta ja pääomaverokanta olivat uudistuksen jälkeen samansuuruisia. Merkitys on kuitenkin kasvanut uudelleen viime vuosina, kun yhteisöverokantaa on madallettu ja samaan aikaan tuloverotuksessa sovellettavaa pääomaverokantaa on korotettu. Tilanteiden edullisuuteen eri aikoina vaikuttavat myös osinkotulojen verotukseen tehdyt muutokset.

Harkittaessa VML 28 §:n soveltamista näihin tilanteisiin, on syytä ensin tehdä laskelmat siitä, syntyykö järjesteltystä merkittävää veroetuutta omistajalle. Jos etuutta syntyy, erikseen täytyy vielä tutkia, onko järjestelylle verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia syitä.

3.10 Asuntoetuun liittyvien perusteettomien veroetujen tavoittelu

Oikeuskäytännön perusteella verotuksessa ei hyväksytä järjestelyä, jossa työtekijä tai yhtiön pääosakas vuokraa oman asuntonsa yhtiölle käyvästä arvosta ja saa sen takaisin joko itse tai toisen perheenjäsenen kautta asuntoetuna, jota verotetaan käypää arvoa alemmasta luontoisedun verotusarvosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 28.4.2010 taltio 926, osakas oli vuokrannut omistamansa huoneiston yhtiölle, josta hän omisti ensin kokonaan ja sitten 150/638. Yhtiö vuokrasi huoneiston edelleen osakkaan vaimolle työsuhdeasunnoksi työsopimuksen mukaisesti. Järjestelyä pidettiin veron kiertämisenä. 

KHO 28.4.2010 taltio 926: A oli vuokrannut omistamansa huoneiston yhtiölle, jonka osakekannan A oli omistanut elokuuhun 2005 saakka kokonaan ja sen jälkeen 150 yhtiön 638 osakkeesta. Huoneisto oli vuokrattu yhtiölle työsuhdeasunnoksi. Yhtiö oli vuokrannut huoneiston edelleen A:n puolisolle B:lle työsopimuksen mukaisesti työsuhdeasunnoksi. Huoneistoa oli käytetty A:n ja B:n perheen yhteisenä vakituisena asuntona.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että huoneisto ei ollut siirtynyt yhtiön määräysvaltaan siten, että sitä voitaisiin pitää työntekijän luontoisetuasuntona. Huoneiston vuokrausjärjestelyn oli katsottava tapahtuneen ensisijaisesti yhtiön osakkaan intressissä. Toteutettu järjestely ei siten vastannut asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Maksettu vuokra ei näin ollen ollut yhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoinen meno. Yhtiön osakkaalleen maksama huoneiston vuokra oli rahanarvoinen etuus, jonka yhtiö oli antanut osakkaan hyväksi osakkuusaseman perusteella. Verovuosi 2005.

Vuokrausjärjestelyä ei hyväksytty myöskään samana päivänä annetussa ratkaisussa KHO 28.4.2010 taltio 927, jossa puolisoiden yhdessä omistama osakeyhtiö oli vuokrannut asunnon toisen puolison työnantajalle ja asuntoa käytettiin toisen puolison työsuhdeasuntona.

KHO 28.4.2010 taltio 927: A Oy oli vuokrannut työntekijänsä B:n työsuhdeasunnoksi C Oy:n omistaman kiinteistön. C Oy, jonka osakkeet omisti B ja hänen puolisonsa yhdessä, oli vuokrannut kiinteistön A Oy:lle. A Oy oli maksanut kiinteistöstä vuokran lisäksi kiinteistön käytöstä aiheutuneet menot. A Oy oli palkkakirjanpidossaan käsitellyt B:lle näin annettua etua verohallituksen luontoisetupäätöksessä määriteltynä asuntoetuna.

C Oy oli ollut kokonaan B:n ja hänen puolisonsa omistuksessa. A Oy:n eli B:n työnantajan maksama vuokra ja muut maksut olivat näin ollen tulleet B:n eduksi eli työnantaja oli käytännössä suorittanut vuokraa B:n ja hänen perheensä omistamasta asunnosta sekä maksanut B:n ja hänen perheensä elantokuluja. Olosuhteelle oli näin meneteltäessä annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut asian varsinaista luonnetta, eikä kyse siten ollut verohallituksen päätöksen mukaisesta asuntoedusta. A Oy:n maksamat vuokrat ja kiinteistön käyttökustannukset olivat siten kokonaisuudessaan B:n palkkatuloa, josta A Oy:n olisi tullut toimittaa ennakonpidätys ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Verovuodet 2002-2006.

Vastaavaa järjestelyä ei myöskään ole hyväksytty silloin, kun sopijaosapuolina ovat olleet työntekijänä tai viranhaltija ja näiden työnantaja.

KHO 15.6.1976 taltio 2462: Kaupunki oli valtiolle antamansa sitoumuksen perusteella ollut velvollinen järjestämään valtion virkaa hoitaneelle verovelvolliselle virkasuhdeasunnon. Tuon velvollisuutensa täyttämiseksi kaupunki oli vuokrannut verovelvolliselta hänen omistamansa omakotikiinteistön käyvästä 660 markan kuukausivuokrasta ja vuokrannut sen takaisin verovelvolliselle 288 markan kuukausikorvauksesta, joka vastasi verojen ennakkoperinnässä sovellettavaa asuntoedun raha-arvoa. Edellä sanottujen määrien erotus oli kokonaisuudessaan verovelvollisen veronalaista palkkatuloa, sillä kysymyksessä ei ollut TOL 21 §:n 4 kohdassa ja KKunA 55 §:n 1 kohdassa tarkoitettu luontoisetu eikä siitä myöskään voitu vähentää kiinteistön hoitokuluja. Verovuosi 1973.

KHO 1960-II-369: Kun työantaja oli vuokrannut työntekijältä tämä omistaman ja asuman osakehuoneiston ja suoritti siitä yhtiövastikkeen ja sähkölaskut, katsottiin kaikki edellä mainitut suoritukset ennakonpidätyksen alaiseksi palkaksi.

3.11 Kauppahintajärjestelyt

Veron kiertämissäännöstä on sovellettu myös silloin, kun sopimukseen kirjattu kauppahinta ei vastaa todellista kauppahintaa. Musta kauppahinta on kyseessä silloin, kun kauppakirjaan merkitään todellista hintaa alempi hinta. Tällöin myyjäosapuoli pyrkii välttämään luovutuksesta menevää veroa.

Kauppakirjaan voidaan merkitä joskus myös todellista ja maksettua kauppahintaa suurempi hinta. Tällöin luovutus on usein ollut joko verovapaa tai myyjällä on ollut vanhentumassa olevia tappioita, joita vastaan hän on voinut näyttää todellista suuremman luovutusvoiton ilman, että hänelle on aiheutunut asiasta suoria veroseuraamuksia. Suuremmasta nimellisestä kauppahinnasta on hyötyä myös ostajaosapuolelle, joka saisi sopimuksen johdosta suuremman hankintamenon hyväkseen. Tosin  ostaja joutuu tällöin maksamaan usein korkeamman varainsiirtoveron (jos kyse on varainsiirtoverolain alaisesta luovutuksesta), mutta tämän kustannus voi jäädä pieneksi verrattuna asiasta saatavaan verohyötyyn tuloverotuksessa.

Jos sopimukseen otettu kauppahinta ei vastaa todellisuutta, asiassa tulevat harkittavaksi veroseuraamusten ohella myös rikosoikeudelliset sanktiot. Tässä mielessä katsottuna kyse ei enää ole pelkästään veron kiertämisnormin soveltamiseen liittyvästä tapahtumasta varsinkaan, kun oikeustoimi ei tapahdu enää yksityisoikeudellisesti moitteettomalla tavalla.

Verotuksessa ei aina hyväksytä kauppahinnan jakoa eri omaisuuserille, vaikka kokonaiskauppahinta muutoin olisikin sopimuksen mukainen. Verotusta toimitettaessa kauppahinta voidaan kohdistaa uudelleen käypien arvojen suhteessa. Kyse ei tällöin ole välttämättä kuitenkaan VML 28 §:n soveltamisesta, vaan tällaiseen oikaisuun riittää lain normaalitulkinta (KHO 1979-II-552).

 4 Asuntoyhtiön ja osakkaan väliset järjestelyt

Asuntoyhtiön osakas saa vähentää pääomatuloistaan huoneistosta maksamansa vastikkeet, jos hän harjoittaa huoneiston vuokrausta. Jos yhtiö kerää rahoitusvastiketta omaan pääomaan, osakas ei voi vähentää vastiketta verotuksessaan. Rahoitusvastike saadaan vähentää vain silloin, kun asuntoyhtiö on tulouttanut myös sen osan vastikkeesta kirjanpidossaan (KHO 28.6.1991 taltio 2275).

Asunto- ja kiinteistöyhtiö kerää yleensä tarvitsemansa pääoman osakkailtaan oman pääoman ehdoin. Osa asuntoyhtiön rakennuksen hankinnasta rahoitetaan yleensä asuntoyhtiön ottamilla lainoilla. Tällöin lainat ja niistä aiheutuvat korot kohdistetaan huoneistoille yhtäläisten perusteiden mukaan. Kun asunto-osakeyhtiössä on poikettu näistä yleisistä rahoituksen kohdistamisperiaatteista, olosuhteisiin saattaa liittyä veron välttämisen tarkoitus. Tilanne voi olla tällainen, kun perustajaurakointia harjoittava henkilö merkitsee osakasasemaansa hyväksi käyttäen perustamansa asunto-osakeyhtiön osakkeita halvemmalla kuin muut osakkaat. Samanaikaisesti perustajaosakkaan huoneistoon kohdistuu asuntoyhtiön lainoja enemmän kuin muiden osakkaiden huoneistoihin.

KHO 1990-B-558: Kun kiinteistöyhtiön lainat kohdistuivat vain osaan talon huoneistoista, muun muassa perustajaosakkaana olevan pankinjohtajan ja hänen vaimonsa huoneistoon, heidän yhtiövastikkeena maksamia lainojen lyhennysosuuksia ei voitu vähentää huoneiston vuokratuloista (katso myös KHO 28.6.1991 taltio 2274).

KHO 1993-B-519: A oli hankkinut kiinteistöosakeyhtiön osakkeita 76.000 markalla. Huoneistoa rasittanut yhtiövelka oli n. 2,6 mmk. Verovelvollinen suoritti yhtiövastiketta 466.000 markkaa, josta pääomavastiketta oli noin 455.000 markkaa. Yhtiö tuloutti kirjanpidossaan myös pääomavastikkeen. A sai vuokratuloja 47 000 markkaa.Kun otettiin huomioon VerL 56 §, maksettuja pääomavastikkeita ei voitu näissä oloissa vähentää A:n henkilökohtaisesta tulosta vuokraustoimintaan liittyvinä tulon hankkimisesta johtuneina menoina siltä osin, kuin vastikkeet ylittivät kiinteistöosakeyhtiön korkomenojen ja muiden tavanomaisten rahoitusmenojen kattamiseen tarvittavan määrän (katso myös KHO 1993-B-520).

KHO 3.9.1999 taltio 2311: Kiinteistöosakeyhtiön osakkaan katsottiin rahoitusvastikkeen muodossa maksaneen osakkeen hankintahintaa. Vuokratulostaan osakkaalla oli oikeus vähentää hoitovastike. Pääomavastikkeen osakas sai vähentää siltä osin kuin yhtiö oli käyttänyt sitä korkokuluihin. Lisäksi pääomavastikkeesta oli vähennyskelpoista myös se osa, jonka kiinteistöosakeyhtiö oli pääomavastikkeiden kertymisvuodelta käyttänyt lainanlyhennyksiin, jotka vastasivat kiinteistöyhtiön käyttöomaisuudesta tekemiä säännönmukaisia poistoja. Osakas sai kuitenkin vähentää vuokratulostaan vain omistusosuusprosenttiaan vastaavan osuuden yhtiön lainanlyhennysten määrästä.

Rakennuttajayhtiö, joka omisti perustamansa keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakekannan, sai kuitenkin vähentää suorittamansa rahoitusvastikkeet myös lainojen lyhennysosuuksien osalta (KHO 1994-B-508, katso myös KHO 30.8.1996 taltio 2621, ja KHO 17.4.1998 taltio 669).

 5 Osakkaan ja konsernin sisäiset kaupat

Osakkaat saattavat nostaa varoja osakeyhtiöistään siten, että varojen siirto ei tapahdu avoimen voitonjaon muodossa. Tämä on voinut aikaisemmin tapahtua siten, että osakkaat ovat myyneet omistamiensa yhtiöiden osakkeita toiselle omistamalleen yhtiölle verovapaasti. Vuodesta 1993 alkaen luovutusvoitot ovat yleensä kokonaisuudessaan veronalaisia, joten veroetuja ei enää synny vastaavalla tavalla näistä toimenpiteistä.

Näistä niin sanotuista sisäisistä osakekaupoista voi silti edelleen syntyä osakkaalle huomattavaa verohyötyä verrattuna avoimena osingonjakona tapahtuneeseen varojen jakamiseen. Näihin tilanteisiin voidaan puuttua tarvittaessa VML 28 §:n ja 29 §:n säännöksiä soveltamalla. Käytännössä osakkaan ja konsernin välisiin osakekauppoihin liittyy kuitenkin usein verotuksesta riippumatomia liiketoiminnallisia perusteita, jolloin veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltaminen ei tule kyseeseen.

Tapauksessa KHO 1988-II-567 sovellettiin verotuslain 56 §:ää, kun osakkaat saivat varoja kahdesta yhtiöstään siten, että he myivät toisessa yhtiössä omistamiaan osakkeita toiselle yhtiölleen. Myynnille ei löytynyt muita kuin verotuksellisia perusteita. Osakkaiden määräysvalta yhtiössä ei muuttunut.

Verotuslain 56 ja 57 §:ää ei kuitenkaan sovellettu yhtiönsä myyneisiin henkilöihin, kun nämä myivät osakkeensa ulkopuoliselle osakeyhtiölle. Ostajayhtiö nosti kauppaan tarvittavat varat myydystä yhtiöstä niin, että yhtiöiden välille syntyi kaupan johdosta velkasuhde (KHO 12.6.1992 taltio 2295).

 6 Henkilöyhtiön tulojen kohdentaminen 6.1 Henkilöyhtiön tulojen kohdentaminen verotuksessa

Henkilöyhtiöitä ei ole enää vuodesta 1993 alkaen verotettu erillisinä verovelvollisina. Henkilöyhtiöiden tulot ja varallisuus jaetaan aina verotettavaksi osakkaiden tulona sekä varallisuutena. Pääomatulo-osuus erotetaan henkilöyhtiön elinkeinotoiminnan tuottamasta tulosta saman kaavan mukaan kuin yksityisen liikkeen- tai ammatinhajoittajan elinkeinotulosta. Myös puolisolle jaettavan yritystulon jakoperusteet ovat muuttuneet siten, että puolison vähäinenkin työskentely oikeuttaa ansiotulo-osuuteen.

Näistä syistä avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden purkamista ei enää verotuksessa toteuteta veron kiertämissäännöksen perusteella. Tulo-osuuksia voidaan kuitenkin muutoin oikaista, jos ilmoitetut osuudet eivät vastaa todellista tilannetta.

Yhtiömiesten sopimus voiton jakamisesta on verotettavan tulon jakamisen lähtökohta verotuksessa. Jos kuitenkin voitonjakoperusteista sopimalla pyritään tasaamaan verotettavaa tuloa yhtiömiesten kesken ja tähän on ryhdytty pelkästään veroetujen saamiseksi, menettelyyn voidaan puuttua VML 28 §:n nojalla. Yhtiösopimuksessa sovittu voitonjakomääräys voidaan verotuksessa sivuuttaa erityisesti silloin, jos yhtiömiehillä on läheinen intressiyhteys kuten esimerkiksi sukulaisuus- tai parisuhde.

Näissä tilanteissa poikkeamisen syynä voi olla sijoitetulle pääomalle sovitun koron suuruus tai se, että yhtiömies ei ole työskennellyt yhtiössä siinä määrin kuin yhtiösopimuksessa on voitonjaosta sovittu. Tulon jakamisen perusteeksi voidaan verotusta toimitettaessa ottaa vain kohtuullinen korko sijoitetulle pääomalle. Kohtuullista korkoa määriteltäessä huomioon otetaan sijoitukseen liittyvä riski. Kun elinkeinoyhtymän tulos jaetaan tehdyn työn perusteella osakkaille, yhtiön hyväksi tehty todellinen työn määrä otetaan tulon jakamisen perusteeksi.

Perusteettomien veroetujen tavoitteluun voi viitata sekin, että voitonjakomääräyksiä muutetaan vuosittain. Tällaiseen menettelyyn voidaan puuttua VML 28 §:n nojalla.

6.2 Henkilöyhtiön osakkaan sivuuttaminen

Joissakin tilanteissa kommandiittiyhtiö on voitu perustaa siten, että sen vastuunalaisiksi yhtiömiehiksi on asetettu henkilöitä, jotka eivät millään tavalla osallistu yhtiön toimintaan.  Tosiasiassa yhtiön toiminnasta on vastannut sen äänetön yhtiömies. Tällöin äänetön yhtiömies on voitu verotuksessa katsoa vastuunalaiseksi yhtiömieheksi.

Kun osakeyhtiö oli yhtiön vastuunalainen yhtiömies ja osakeyhtiön enemmistöosakas äänetön yhtiömies, joka kuitenkin johti kommandiittiyhtiön toimintaa, äänetön yhtiömies katsottiin vastuunalaiseksi yhtiömieheksi osakeyhtiön ohella (KHO 1980-B-II-602).

Tapauksessa KHO 24.6.1975 taltio 2605 iäkäs äiti ja tytär olivat avoimen yhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä, mutta he eivät osallistuneet yhtiön toimintaan. Tyttären aviomies oli yhtiön toimitusjohtajana. Aviomiestä verotettiin yhtiön nimissä harjoitetusta toiminnasta.

 7 Osakeyhtiön tulojen kohdistaminen osakkaalle 7.1 Yksittäisten tuloerien kohdistaminen osakkaalle

Työtä, tehtäviä ja palveluksia voidaan tehdä työsuhteessa tai toimeksiantosuhteessa. Yleensä kyseessä on toimeksiantosuhde, jos osapuolten välillä on tehty toimeksiantosopimus, toimeksiantosuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja myös osapuolten tosiasiallinen toiminta tukee toimeksiantosuhteen syntymistä. Työ- tai toimeksiantosuhteen syntyminen ratkaistaan näiden seikkojen kokonaisarvioinnin perusteella. Työ- ja toimeksiantosuhteen rajanvetoa on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa Palkka ja työkorvaus verotuksessa.

Ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu työsuhde on itsenäinen vero-oikeudellinen käsite. Työhön perustuvan suorituksen verottamisessa kokonaisarvioinnin perusteella työkorvauksen sijaan työntekijän työsuhteeseen perustuvana palkkatulona ei ole siten kysymys työoikeudellisen tai muunkaan oikeudellisen muodon sivuuttamisesta, vaan ainoastaan verolain säännösten tulkinnasta. Työsuhteessa saadun tulon verottaminen työntekijän tulona ei siten edellytä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n tai muun vastaavan säännöksen soveltamista.

Kun osakeyhtiön osakkaan veronalaiseksi palkkatuloksi kohdennetaan yksittäisiä osakeyhtiölle maksettuja tuloeriä, osakeyhtiötä ei siis sivuuteta, vaan ainoastaan työsuhteeseen perustuvat tai muutoin lain nojalla palkkaa olevat suoritukset verotetaan osakkeenomistajan ansiotulona. Tällaisissa tilanteissa otetaan toimitettavassa verotuksessa vähennyksinä huomioon osakkeenomistajan ansiotulona verotettavaan tuloon kohdistuvat vähennykset.

Jos työn suorittaja toimii yleensä yrittäjänä, ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista kohdistaa yksittäisestä ja tulkinnanvaraisesta toimeksiannosta osakeyhtiölle maksettua korvausta osakkaalle etenkään silloin, jos toimeksiannon taloudellinen merkitys on vähäinen. Tulkinnanvaraisen suorituksen uudelleen kohdistaminen ei ole tarkoituksenmukaista myöskään silloin, kun osakeyhtiötä on verotettu sen saamasta tulosta ja yhtiö on maksanut kaikki veronsa (ennakot, lopullisen veron, arvonlisäveron).

7.2 Osakeyhtiön sivuuttaminen

Veron kiertämissäännöksen soveltamisalaan ovat kuuluneet myös tilanteet, jossa osakeyhtiön tulona ilmoitetut suoritukset on katsottu työn suorittaneen henkilön henkilökohtaiseksi tuloksi. Aiemmin koko osakeyhtiö voitiin sivuuttaa verotuksessa, mutta tämä on nykyisin harvinaista ja poikkeuksellista.

Poikkeuksellisesti osakeyhtiö voidaan kuitenkin edelleen verotuksessa kokonaan sivuuttaa, jos yhtiölle kanavoitu tulo on kokonaisuudessaan osakkeenomistajan tai muun henkilön palkkatuloa taikka muuta tällaiseen tuloon rinnastettavaa henkilökohtaista tuloa. Tällöin verotuksessa menetellään kuin yhtiötä ei olisi ollutkaan, jolloin kaikki yhtiölle kanavoidut tulot ja menot kohdistetaan kokonaisuudessaan osakkeenomistajalle tai muulle todelliselle tulonhankkijalle.

Osakeyhtiön sivuuttamisessa on kysymys koko osakeyhtiömuodon sivuuttamisesta sillä perusteella, että yksityisoikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta. Tämän vuoksi osakeyhtiömuodon sivuuttaminen kokonaisuudessaan edellyttää verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veron kiertämistä koskevan yleissäännöksen soveltamista.

Osakeyhtiön nimissä harjoitettu ammattitoiminta on voitu kohdistaa osakkaalle silloin, kun tulo on kertynyt sivutoimesta ja se on kanavoitu yhden henkilön tai perheen omistamalle osakeyhtiölle. Osakeyhtiöllä ei ole yleensä omaa organisaatiota eikä palkattua henkilökuntaa. Myös yhtiön liikevaihto on yleensä vähäinen. Kun henkilö oli perustanut osakeyhtiön jatkamaan sivutoimisesti harjoittamaansa tilintarkastustoimintaa, katsottiin, että osakeyhtiön toiminnassa oli kysymys tuon henkilön ammattitoiminnasta (KHO 1987-B-600).

Varatuomari ja hänen puolisonsa, puheterapeutti, olivat perustaneet osakeyhtiön, jonka toimialana oli puhe- ja musiikinopetus sekä lakiasioiden hoito. Katsottiin, että yhtiön nimissä ilmoitetut lakiasioiden hoidosta saadut tulot oli verotettava varatuomarin tuloina sekä muut tulot puolison tuloina (KHO 1987-B-601).

Notariaattitoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakekannan omistivat varatuomarin vaimo ja lapset. Yhtiön katsottiin olevan tosiasiallisesti varatuomarin määräysvallassa ja yhtiön toiminnassa olevan kysymys hänen sivutoimenaan harjoittamasta notariaattiasioiden hoidosta (KHO 1990-B-555).

Eläkkeellä olevan lentokapteenin ja tämän vaimon perustama osake-yhtiö harjoitti lennonopetusta ja lentosuorituksia. Yhtiön liikevaihto oli noin 50.000 markkaa. Osakeyhtiön toiminnassa katsottiin olevan kysymys lentokapteenin omasta ammattitoiminnasta ja tulot verotettiin hänen tuloinaan (KHO 1989-B-547).

 8 Työpanokseen perustuvan osingon verotus

Työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta on annettu erityissäännökset. Osinko verotetaan palkkana tai työkorvauksena, jos osingon jakoperusteena on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko verotetaan sen henkilön tulona, jonka työpanoksesta on kysymys. Työpanososingon koko määrä on hänen veronalaista tuloaan. Säännöksiä sovelletaan muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön jakamaan osinkoon. Yhtiö saa vähentää jakamansa työpanososingon verotuksessaan. Säännöksiä sovelletaan osinkoon, joka on nostettavissa 1.1.2010 tai sen jälkeen, katso Verohallinnon ohje Työpanokseen perustuvan osingon verotus, dnro 1103/32/2009, 22.1.2010.

Työpanososinkoa koskevia säännöksiä sovelletaan siis tilanteisiin, joissa osakeyhtiöstä jaetaan osinkoa työpanoksen perusteella. Säännösten soveltaminen ei edellytä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaisten edellytysten täyttymistä.

Työpanososingon sääntely ei koske muista yhtiömuodoista tapahtuvan voitonjaon käsittelyyn verotuksessa. Esimerkiksi kommandiittiyhtiössä voidaan kuitenkin ryhtyä järjestelyihin, joissa osuus yhtiön tulokseen jaetaan työpanoksen perusteella yhtiömiehenä olevalle osakeyhtiölle, jonka osakkeet työn suorittaja tai hänen lähipiirinsä omistaa. Jos osakeyhtiön osuus yhtiön tuloon ei vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, vaan tulo on ohjattu osakeyhtiöön verotuksen kiertämiseksi, osakeyhtiön tulo-osuus voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan verottaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla työn suorittajan tulona.

 9 Veron kiertäminen ja kotitalousvähennys

Verovelvollinen saa vähentää veroistaan omavastuuosuuden jälkeen osan kotona teetetyn työn kustannuksia kotitalousvähennyksenä. Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä verovelvollisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Katso tarkemmin kotitalousvähennyksestä Verohallinnon ohje Dnro A218/200/2013.

Kotitalousvähennys ja omavastuu ovat kalenterivuosikohtaisia. Vähennys myönnetään palkan, palkan sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna, kun niiden perusteena oleva työ on tehty. Jos palkka ja palkan sivukulut jo tehdystä työstä maksetaan eri vuonna (esimerkiksi joulukuussa tehdyn työn palkka maksetaan tammikuussa), vähennyksen voi tehdä vasta maksuvuonna.

Jos vähennykseen oikeuttavan suorituksen maksuaikataulua järjestellään keinotekoisesti kotitalousvähennyksen saamiseksi peräkkäisinä vuosina, voidaan asiaan puuttua veron kiertämistä koskevan säännöksen nojalla (verotusmenettelystä annettu laki 28 §). Tällaisena järjestelynä pidetään esimerkiksi sitä, että työn suorittajan normaaleista maksuehdoista poiketaan olennaisesti siitä syystä, että kotitalousvähennykseen oikeuttavat työkustannukset saadaan jaettua eri kalenterivuosille. Tällöin verotuksessa menetellään kuin olisi käytetty oikeaa muotoa ja vähennyksen saa vain yhdeltä vuodelta.

Esimerkki: Puutarha-alan yritys myöntää laskuilleen normaalisti 14 päivän maksuajan työn suorittamisesta. Verovelvollinen on tehnyt puutarha-alan yrityksen kanssa sopimuksen puutarhan uudistamistyöstä alkuvuonna 2012. Sopimuksen mukaan työ tehdään keväällä 2012. Työ on myös tehty sopimuksen mukaisesti keväällä 2012. Työn laskutus tapahtuu sopimuksen mukaan kahdessa erässä. Sopimuksessa on todettu, että työn osuudesta kotitalousvähennykseen oikeuttava ylijäävä osa laskutetaan vasta tammikuussa 2013.

Verovelvollinen oli maksanut ensimmäisen laskun 4.200 euroa toukokuussa 2012. Vuoden 2012 verotuksissa verovelvolliselle ja hänen puolisolleen oli myönnetty laskun työn osuuden perusteella kotitalousvähennys täysimääräisesti puoliksi kummallekin. Toinen lasku 2.800 euroa oli päivätty 31.12.2012 ja sen eräpäivä oli 14.1.2013. Verovelvollinen oli maksanut laskun sen eräpäivänä. Verovelvollisen ja hänen puolisonsa kotitalousvähennysvaatimus vuoden 2013 puolella maksetun laskun perusteella hylätään.

Kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työn osuutta kokonaislaskusta voidaan myös pyrkiä kasvattamaan keinotekoisesti. Jos samaan laskuun sisältyvästä tarvikkeiden osuudesta ei peritä tavanomaista yrityksen veloittamaa hintaa, voidaan työn osuus laskusta arvioida uudelleen. Poikkeaminen voi näkyä esimerkiksi siten, että tarvikkeiden osuudesta ei peritä tavanomaisesti myyntiin liittyvää katetta asiakkaalta. Asiakkaan ostamista tarvikkeista voidaan kuitenkin antaa sellainen alennus, joka annetaan muillekin asiakkaille normaaleissa myyntitilanteissa. Jos työn suorittaja hankkii tarvikkeet vähittäiskaupasta asiakkaansa puolesta, voidaan tarvikkeet tällöin välittää asiakkaalle samalla hinnalla, jonka työn suorittaja maksaa niistä vähittäiskaupalle.


johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Jukka Puolakanaho

Nuori yrittäjyys ry:n opinto-ohjelmat verotuksessa

3. kesäkuu 2016 - 13:14

Nuori yrittäjyys ry (NY) tarjoaa nuorille yrittäjyyskasvatusta tukevia ohjelmia. Tässä ohjeessa käsitellään näiden opinto-ohjelmien verotusta koskevia kysymyksiä tuloverotuksessa, ennakkoperinnässä ja arvonlisäverotuksessa.

Sisällys

1 Johdanto
NY Vuosi yrittäjänä ja NY Start Up -ohjelmat
Tuloverotus

3.1 Harjoitusyritystoiminnasta saadun tulon verottaminen
3.2 Tulojen ilmoittaminen veroilmoituksella
3.3 Harjoitusyrityksen jälkeen perustettava ”oikea” yritys
Arvonlisäverotus
Ennakkoperintä

5.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen
5.2 Kustannusten korvaukset
Työnantajana toimimisen harjoittelu
Harjoitusyritysten ja oppilaitoksen rahaliikenne
Kotitalousvähennys
Pikkuyrittäjät-ohjelma
10 Muu kuin oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluva yritystoiminta

 1 Johdanto

Nuori Yrittäjyys ry (NY) tarjoaa opinto-ohjelmia oppilaille ja opiskelijoille, jotka haluavat kokeilla yritystoimintaa ja oppia työelämässä tarvittavia taitoja. Opetusmenetelmiä käytetään perusasteen, toisen asteen ja korkea-asteen opiskelussa. Yrittäjyyttä tukevien opinto-ohjelmien nimet ovat perusasteen alaluokilla Pikkuyrittäjät, perusasteen yläluokilla ja toisella asteella NY Vuosi yrittäjänä ja korkea-asteella NY Start Up.

Tässä ohjeessa käsitellään Nuori yrittäjyys ry:n opinto-ohjelmien verotusta koskevia kysymyksiä tuloverotuksessa, ennakkoperinnässä ja arvonlisäverotuksessa. Tämä ohje korvaa vuonna 2015 annetun samannimisen ohjeen (Verohallinnon ohje dnro A123/200/2015, 19.10.2015). Ohjeen 2 ja 9 on tehty vähäisiä tarkennuksia. Muilta osin kohde vastaa aikaisempaa ohjetta.

 2 NY Vuosi yrittäjänä ja NY Start Up -ohjelmat

Yrittäjyyttä tukeviin opinto-ohjelmiin kuuluu, että opiskelijat perustavat ryhmissä pienimuotoisia harjoitusyrityksiä (NY-yritys) 1–3 lukuvuoden ajaksi. Ohjelman kesto on kuitenkin enimmillään 12 kuukautta. Tukena toiminnassa opiskelijoilla on neuvonantaja työelämästä sekä ohjaava opettaja. Opinto-ohjelman tarkoituksena on oman harjoitusyritystoiminnan kautta antaa nuorille kokemusta yritystoiminnasta ja auttaa heitä näkemään kuinka yritys toimii. Samalla opitaan työelämässä tarvittavia taitoja.

Harjoitusyritykset toimivat oikealla rahalla ja tarjoavat tuotteita tai palveluita oikeille asiakkaille. Opiskelijat keksivät itse mitä tuotteita tai palveluita harjoitusyrityksessään tuottavat. Ennen toiminnan aloittamista ryhmä valitsee keskuudestaan yrityksen toimihenkilöt kuten ”toimitusjohtajan”. Toiminnan tarkoitus ei ole tavoitella voittoa, vaan ensisijaisesti antaa yrityksen jäsenille kokemus yritystoiminnasta ja siihen liittyvistä osa-alueista sekä työelämäkokemusta.

Alkupääoma harjoitusyritykseen kerätään osuuksilla. Alkupääomaa kerätään enintään 1.000 euroa yritystä kohti. Harjoitusyritystoimintaa varten ei saa ottaa velkaa. Kun yritys lopetetaan, osuuksiin sijoitetut rahat maksetaan takaisin. Jos harjoitusyrityksen toiminta on ollut voitollista, opiskelijoille maksetaan osuus voitosta. Harjoitusyritystoimintaan kuuluu kirjanpitäminen, jonka kautta seurataan rahaliikennettä. Raha-asioita valvovat sekä ohjaava opettaja että ulkopuolinen, työelämää tunteva neuvonantaja.

Harjoitusyrityksen perustuvat oppilaat voivat periaatteessa valita, millä toimialalla harjoitusyritys tulee toimimaan. Tietyillä toimialoilla toimiminen edellyttää kuitenkin lain mukaan yrityksen rekisteröintiä, toimiluvan hankintaa tai ilmoituksen tekemistä taikka muita vastaavia toimenpiteitä. Esimerkiksi rakennusalan urakoita ja palkanmaksua koskeva sääntely edellyttää käytännössä, että rakennusalalla toimiva yritys rekisteröidään asianomaisiin rekistereihin.

Opinto-ohjelmien koordinointia Suomessa hoitaa Nuori Yrittäjyys ry:n kansallinen toimisto (www.nuoriyrittajyys.fi). Harjoitusyritykset rekisteröityvät ja raportoivat NY-toimistoon sekä saavat sieltä myös todistuksensa suoritetuista kursseista.

 3 Tuloverotus  3.1 Harjoitusyritystoiminnasta saadun tulon verottaminen

NY-ohjelmiin perustuva oppilaitoksen opetussuunnitelmaan sisältyvä harjoitusyritystoiminta on pienimuotoista ja lyhytkestoista. Harjoitusyritystoimintaa ei ole tästä syystä verotuskäytännössä pidetty harjoitusyrityksessä toimivien ja yritykseen rahaa sijoittaneiden oppilaiden elinkeinotoimintana, vaan heidän omana henkilökohtaisena harrastustoiminnan luonteisena tulonhankkimistoimintanaan. Tällaista itsenäistä tulonhankkimistoimintaa voidaan harjoittaa ilman varsinaisen yrityksen perustamista. Harjoitusyritystoiminta ei ole elinkeinotoimintaa, minkä vuoksi toimintaa harjoittavat oppilaat eivät muodosta verotuksessa elinkeinoyhtymää, vaan jokaista oppilasta verotetaan hänen harjoitusyrityksestä saamastaan tulosta erikseen.

Harjoitusyritystoiminnasta saatava tulo verotetaan, kuten luonnollisten henkilöiden saama tulo yleensäkin, tuloverolain säännösten (1535/1992) mukaisesti verotettavana ansiotulona. Toiminnan harrastusluonteisuuden vuoksi sen menoja ei voida vähentää muista tuloista eikä toiminnan perusteella vahvisteta tappiota.

Harjoitusyritystoiminnasta saatu tulo on saajansa eli harjoitusyritykseen osallistuvan oppilaan veronalaista tuloa myös silloin, kun toiminnasta saatu voitto annetaan esimerkiksi koulun leirikoulua tai luokkaretkeä varten. Kysymys ei toisin sanoen ole kouluille tyypillisestä, tuloverotuksen ulkopuolelle jäävästä varainkeruutoiminnasta, jossa kerätään varoja luokkaretkeä, leirikoulua tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten. 

 3.2 Tulojen ilmoittaminen veroilmoituksella

Oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluvaa harjoitusyritystoimintaa pidetään oppilaiden itsenäisenä tulonhankkimistoimintana, minkä vuoksi kunkin toimintaan osallistuvan henkilön on ilmoitettava oma osuutensa harjoitusyrityksen tuottamasta tulosta omalla henkilökohtaisella veroilmoituksellaan kohdassa ”Muut ansiotulot”. Myös Nuori yrittäjyys opinto-ohjelmia opetussuunnitelmassaan pitävän oppilaitoksen tulee ohjata oppilaita oikeaan veroilmoitusmenettelyyn. Veroilmoituksella ilmoitettavia tuloja ovat esimerkiksi voiton tai palkan nimellä saadut suoritukset.

Jos opiskelija ei saa postitse esitäytettyä veroilmoituslomaketta, hänen on oma-aloitteisesti täytettävä ja toimitettava veroilmoitus Verohallinnolle. Veroilmoituslomakkeita saa esimerkiksi Verohallinnon internet-sivuilta osoitteesta www.vero.fi. Harjoitusyritykseen sijoitetun pääoman palautus ei ole veronalaista tuloa, eikä sitä tämän vuoksi tarvitse ilmoittaa veroilmoituksella.

 3.3 Harjoitusyrityksen jälkeen perustettava ”oikea” yritys

Jos lukuvuoden jälkeen harjoitusyritystoimintaa jatkamaan perustetaan oikea yritys (esimerkiksi osakeyhtiö tai osuuskunta), se on ilmoitettava normaaliin tapaan Verohallinnon rekistereihin perustamisilmoituslomakkeella. Harjoitusyrityksestä lukuvuoden aikana saatu tulo ilmoitetaan myös tällöin edellä selostetulla tavalla oppilaiden henkilökohtaisella veroilmoituksella tulonhankkimistoiminnasta saatuna tulona. Yrityksen perustamisen jälkeen saatu tulo ilmoitetaan perustetun yrityksen tulona kyseistä yhtiömuotoa vastaavalla veroilmoituslomakkeella.

 4 Arvonlisäverotus

Arvonlisäverolain (1501/1993) 1 §:n 1 momentin mukaan arvonlisävero suoritetaan [muun ohessa] liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä. Arvonlisäveroa ei kuitenkaan tarvitse suorittaa, jos tilikauden liikevaihto jää alle arvonlisäverolain 3 §:ssä säädettävän vähäisen toiminnan rajan.

Harjoitusyrityksen ei siten tarvitse suorittaa arvonlisäveroa eikä yritystä merkitä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, jos sen liikevaihto ei ylitä edellä mainittua vähäisen toiminnan rajaa. Jos harjoitusyrityksen tilikauden liikevaihto ylittää vähäisen toiminnan rajan, yritys on ilmoitettava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin perustamisilmoituslomakkeella. Tällaisessa tilanteessa harjoitusyrityksen toiminta katsotaan yhtymän muodossa harjoitetuksi liiketoiminnaksi, mistä seurauksena yritys on arvonlisäverovelvollinen kaikesta tilikauden aikana liiketoiminnan muodossa tapahtuneesta tavaroiden tai palveluiden myynnistä.

Jos lukuvuoden jälkeen harjoitusyrityksen toimintaa jatkamaan perustetaan osakeyhtiö tai osuuskunta, lukuvuoden aikana syntynyttä harjoitusyrityksen liikevaihtoa ei lasketa mukaan uuden yrityksen liikevaihtoon vähäisen toiminnan rajan ylittymistä ratkaistaessa tai muutoinkaan. Lukuvuoden jälkeen perustettu yritys ei enää liity koulutusohjelmaan.

 5 Ennakkoperintä  5.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Harjoitusyritys voi tuottaa palveluja, joista sille maksetaan työkorvausta. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi koirien ulkoiluttaminen ja siivouspalvelut. Työkorvauksen maksajan on ennakkoperintälain (1118/1996) 25 §:n perusteella toimitettava maksamastaan työkorvauksesta ennakonpidätys, jos työkorvauksen saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Palveluja myyvää harjoitusyritystä ei merkitä erillisenä yhtiönä ennakkoperintärekisteriin. Harjoitusyritys voi oppilaitoksen suostumuksella asiakkaita laskuttaessaan ilmoittaa oppilaitoksen y-tunnuksen, jolloin ennakonpidätystä ei tarvitse toimittaa, jos oppilaitos on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Vaihtoehtoisesti harjoitusyritys voi Nuori yrittäjyys ry:n suostumuksella ilmoittaa laskuillaan sen ry:n y-tunnuksen. Viimeksi mainitun menettelyn edellytyksenä on, että Nuori yrittäjyys ry:n saa oppilaitokselta selvityksen toiminnan kytkeytymisestä sen opetussuunnitelmaan ja oppilaat raportoitavat Nuori yrittäjyys ry:lle. Oppilaitoksen tai Nuori yrittäjyys ry:n y-tunnuksen käyttäminen edellyttää aina, että harjoitusyritystoiminta kuuluu oppilaitoksen opetussuunnitelmaan.

 5.2 Kustannusten korvaukset

Harjoitusyritys ei ole itsenäinen oikeushenkilö- ja verovelvollinen, joten se ei voi maksaa toimintaa harjoittaville oppilaille verovapaasti päivärahaa, kilometrikorvauksia tai muitakaan kustannusten korvauksia. Harjoitusyrityksen toimintaan osallistumisesta aiheutuneet kustannukset voidaan vähentää harjoitusyrityksestä saaduista tuloista.

 6 Työnantajana toimimisen harjoittelu

Oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluvien Nuori yrittäjyys -harjoitusyritysten toiminta rinnastetaan oppilaiden itsenäiseen tulonhankkimistoimintaan. Tämän vuoksi harjoitusyritystä ei pidetä verotuksessa työnantajana, vaikka se työnantajana toimimisen harjoittelemisen vuoksi maksaisi harjoitusyrityksen perustaneille oppilaille palkaksi nimettyjä suorituksia.

Harjoitusyrityksillä ei ole edellä selostetuissa tilanteissa velvollisuutta rekisteröityä Verohallintoon työnantajaksi. Harjoitusyrityksellä ei myöskään ole velvollisuutta maksaa työnantajana toimimisen harjoittelun yhteydessä oppilaille maksetuista suorituksista työnantajan sosiaaliturvamaksua taikka muita palkan sivukuluja. Harjoitusyrityksen ei tarvitse toimittaa kyseisistä suorituksista ennakonpidätystä tai antaa niiden perusteella vuosi-ilmoitusta.

Oppilaille palkan nimellä maksettujen suoritusten ei voida katsoa olevan verotukselliselta luonteeltaan palkkaa, joten oppilaiden tulee itse ilmoittaa tällaiset tulot henkilökohtaisella veroilmoituksellaan kohdassa muut ansiotulot.

 7 Harjoitusyritysten ja oppilaitoksen rahaliikenne

Nuori yrittäjyys ry:n koordinoimien harjoitusyritysohjelmien ei katsota olevan oppilaitoksen harjoittamaa yleishyödyllistä toimintaa, vaan harjoitusyritysten perustajaoppilaiden tulonhankkimistoimintaa, minkä vuoksi oppilaitoksen ja harjoitusyrityksen rahaliikenne pitää toisistaan erillään. 

 8 Kotitalousvähennys

Harjoitusyrityksen myymistä tavaroista tai palvelusta maksettu vastike ei ole työsuhteessa olevalle henkilölle maksettua palkkaa tai ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle maksettua työkorvausta. Harjoitusyrityksen tekemästä työstä vastiketta maksanut henkilö ei siten voi saada maksamansa vastikkeen perusteella kotitalousvähennystä (katso tuloverolaki 127 b §). 

 9 Pikkuyrittäjät-ohjelma

Pikkuyrittäjät-ohjelma on yksi Nuori Yrittäjyys ry:n opinto-ohjelmista. Pikkuyrittäjät-ohjelma toteutetaan oppilaitoksissa joko osana perusopetusta tai perusopetuksen ulkopuolella osana iltapäiväkerhotoimintaa.

Pikkuyrittäjät-ohjelman tavoitteena on tarjota oppilaille kokemuksia yrittäjyydestä ja työelämässä tarvittavista taidoista leikinomaisesti. Osallistuvat oppilaat käyvät koulua peruskoulun vuosiluokilla 1–6. Pikkuyrittäjät-ohjelmassa harjoitellaan yrittämistä eri teemojen kautta. Ohjelma on pituudeltaan enintään yhden lukukauden mittainen.

Pikkuyrittäjät-ohjelmaan osallistuvat myyvät tuotteitaan kertaluontoisissa tapahtumissa oikeille asiakkaille. Toiminnan tarkoitus ei ole tavoitella voittoa, vaan ensisijaisesti antaa yrityksen jäsenille yritystoimintaan liittyvää tietoa ja kokemus rahankäsittelystä. Pikkuyrittäjät-ohjelma on itsenäistä tulonhankkimistoimintaa, jota voidaan harjoittaa ilman varsinaisen yrityksen perustamista. Tällaisesta toiminnasta saatava veronalainen tulo jää kuitenkin tavallisesti hyvin pieneksi eikä toimintaa harjoittavilla yleensä ole muita veronalaisia ansiotuloja, minkä vuoksi toiminnasta ei muodostu pikkuyrittäjälle verotettavaa tuloa.

 10 Muu kuin oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kuuluva yritystoiminta

Jos Nuori yrittäjyys ry:n koordinoima harjoitusyritysohjelma järjestetään siten, että se ei kuulu oppilaitoksen opetussuunnitelmaan, harjoitusyritys on ilmoitettava Verohallinnolle yrityksen perustamisilmoituslomakkeilla.


johtava veroasiantuntija Sami Varonen

ylitarkastaja Janne Myllymäki

Arvopaperien luovutusvoittojen verotus

3. kesäkuu 2016 - 9:20

Tässä ohjeessa käsitellään arvopaperien ja arvo-osuuksien luovutukseen liittyviä tuloverokysymyksiä. Ohjeella korvataan diarioimattomat ohjeet Arvopaperien luovutusvoittojen verotus ja Luovutusvoitot yritysjärjestelyjen yhteydessä.

Ohjeen lopussa liitteessä 1 on luettelo sellaisista suomalaisista pörssiyhtiöistä, joiden osakkeet ovat menettäneet arvonsa lopullisesti konkurssin vuoksi ja verovuodesta, jona osakkeiden arvonmenetyksen lopullisuus on todettu.

Sisällys

1 Arvopaperi, arvo-osuus ja sijoitusrahasto-osuus
1.1 Yleistä
1.2 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus
2 Yleistä luovutusvoiton verotuksesta
3 Alihintainen luovutus

3.1 Yleistä
3.2 Luovutusvoiton ja -tappion verovuosi
4 Luovutushinta
5 Hankintameno

5.1 Yleistä
5.2 Hankintakulut
6 Voiton hankkimisesta olleet menot (myyntikulut)
6.1 Yleistä
6.2 Arvopaperien säilytys- ja hoitokulut
6.3 Korkokulut
7 Hankintameno-olettama
7.1 Yleistä
7.2 Omistusajan laskenta
8 Perintönä tai lahjana saatu arvopaperin hankintameno
8.1 Yleistä
8.2 Lahjana saadun arvopaperin edelleen luovutus
8.3 Osituksessa saadun arvopaperin edelleen luovutus
9 Osakeanteihin liittyviä erityiskysymyksiä
9.1 Osakkeen omistusaika
9.2 Osakeannin vaikutus hankintamenoon
9.3 Osakeanti viimeistään 31.12.2004
9.4 Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen
9.5 Osakeannit ennen 1.1.2005 ja sen jälkeen
9.6 Merkintäoikeuden luovutus
9.7 Ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”)
10 Split
11 Osakkeiden yhdistely (reverse split)
12 Bonus-osake
13 Osakeanti- ja henkilöstöosakkeiden hankintameno
14 Osinkona saatu osake
15 Pääomanpalautus
16 Arvopapereiden lainaus- ja takaisinostosopimukset
17 Shorttaus eli lyhyeksimyynti
18 Vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus
19 Joukkovelkakirjat
20 Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevat optiot ja termiiinit
21 Muut johdannaissopimukset
22 Eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus

22.1 Yleistä
22.2 Sulautuminen (fuusio)
22.3 Jakautuminen
22.4 Osakevaihto ja sen jälkeinen maastamuuttovero
23 Rahasto-osuuden vaihto
24 Arvopaperien luovutusjärjestys

24.1 Yleistä
24.2 Osakeannissa saadut osakkeet
24.3 Perintönä saadut osakkeet
24.4 Rahasto-osuuksien luovutusjärjestys
25 Vähemmistöosakkeiden lunastamisen verovuosi
26 Pienet arvopaperiluovutukset
27 Luovutustappio ja sen vähentäminen

Liite 1: taulukko konkurssiin asetettujen suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeiden arvonmenetyksen lopullisuuden verovuodesta.

 1 Arvopaperi, arvo-osuus ja sijoitusrahasto-osuus  1.1 Yleistä

Arvopapereita ovat esimerkiksi osakkeet, joukkovelkakirjat ja obligaatiot. Arvo-osuuksia ovat sellaiset osakkeet, osuudet, joukkovelkakirjat ja muut oikeudet, jotka on liitetty arvo-osuusjärjestelmään. Arvo-osuudesta ei anneta osakekirjaa tai muuta oikeuden olemassa oloa tai sisältöä koskevaa asiakirjaa. Oikeus, esimerkiksi henkilön omistusoikeus osakkeeseen, ilmenee sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään (arvo-osuusrekisteriin) tehdyistä kirjauksista. Arvo-osuusjärjestelmään on liitetty muun muassa lähes kaikki Suomessa julkisesti noteeratut osakkeet.

Sijoitusrahasto on varojen kokonaisuus, joka koostuu pääasiallisesti arvopapereista. Sijoitusrahaston omistavat siihen varoja sijoittaneet henkilöt, yhteisöt ja säätiöt rahasto-osuuksiensa määrän suhteessa. Verotuksessa sijoitusrahastoja ja vastaavia ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä pidetään omistajistaan erillisinä yhteisöinä. Sijoitusrahastoa hallinnoi rahastoyhtiö. Rahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä. Rahasto-osuuden omistaja voi vaatia, että sijoitusrahasto lunastaa hänen rahasto-osuutensa, mikä on käytännössä tavallisin tapa luovuttaa rahasto-osuus. Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja sijoitusrahasto-osuuksien luovutuksesta verotetaan eräin poikkeuksin samojen sääntöjen mukaan. Seuraavassa kerrotaan luonnollisen henkilön arvopaperien luovutusvoiton verotuksesta tuloverolain (1535/1993, TVL) mukaan. Luovutusvoittojen verotuksesta säännellään tuloverolain 45 - 50 §:issä.

Muunlaisen omaisuuden, kuten asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen, luovutusvoiton verotuksesta kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja siinä viitatuissa erillisissä ohjeissa.

 1.2 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Verovelvollisen on ilmoitettava arvopaperien luovutusvoitot ja luovutustappiot veroilmoituksessaan. Tuloverolain 48 §:n mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamat arvopaperien luovutusvoitot ovat verovapaita siltä osin, kuin verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1.000 euroa. Arvopaperien luovutustappiona ei pidetä vähennyskelpoisena, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1.000 euroa. Luovutusvoitot ja -tappiot on ilmoitettava veroilmoituksella siinäkin tapauksessa, että luovutusvoitot olisivat verovapaita tai luovutustappiot olisivat vähennyskelvottomia 1.000 euron rajan johdosta.

Verohallinto merkitsee esitäytetyn veroilmoituksen erittelyosalle arvopaperivälittäjiltä sekä pankeilta ja muilta sijoituspalveluyrityksiltä saadut tiedot verovuoden arvopaperimyynneistä. Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia Verohallinto on laskenut ja esitäyttänyt tiedon voitosta tai tappiosta. Verovelvollisen on tarkistettava tietojen oikeellisuus ja täydellisyys, tehtävä tietoihin tarpeelliset korjaukset ja lisäykset ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus Verohallinnolle.

Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia voittoa tai tappiota ei ole voitu laskea esitäytetylle veroilmoitukselle valmiiksi. Verovelvollisen velvollisuutena on esittää selvitys luovutusvoitoista ja -tappioista näistä arvopaperimyynneistä ja sellaisista muista arvopaperimyynneistä, joita koskevia tietoja ei ole esitäytetyllä veroilmoituksella. Verovelvollisen on lisäksi ilmoitettava luovutusvoittojen ja -tappioiden yhteismäärät veroilmoituksen ilmoitusosalla, joka on palautettava verohallinnolle.

Esitäytetyn veroilmoituksen voi täydentää ja palauttaa sähköisesti tai paperisena. Veroilmoituksen palauttamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus.

Arvopapereiden hankkiminen, omistaminen ja myyminen on sijoitustoimintaa, josta verovelvollisen on pidettävä muistiinpanoja. Muistiinpanovelvollisuuden täyttämiseksi riittää, jos verovelvollinen säilyttää tai pitää saatavillaan arvo-osuustilinsä hoitajalta (esimerkiksi pankki) tai omaisuudenhoitajaltaan saamansa raportit, joista luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot käyvät ilmi. Verovelvollisen on säilytettävä muistiinpanot ja niihin liittyvät tositteet on 5 vuoden ajan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

 2 Yleistä luovutusvoiton verotuksesta

Luovutusvoittoa voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta. Vastikkeellisia luovutuksia ovat kauppa (myynti), vaihto ja eräät vaihtoon rinnastettavat tapahtumat, kuten osakkeita vastaavan jako-osuuden saaminen yhtiön purkautuessa. Luovutustappio voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta ja arvopaperin lopullisesta arvonmenetyksestä.

Luovutusvoitto on lähtökohtaisesti veronalaista tuloa riippumatta siitä, kuinka kauan luovuttaja on omistanut omaisuuden ja siitä, miten hän on saanut omaisuuden (ostamalla, lahjana, perintönä jne.). Sekä kotimaisista että ulkomaisista arvopapereista saadut luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava kaikki saamansa luovutusvoitot veroilmoituksessaan. Luovutusvoitto on pääomatuloa.

Luovutusvoiton ja – tappion määrä lasketaan siten, että omaisuuden luovutushinnasta (eli saadusta vastikkeesta) vähennetään omaisuuden poistamatta oleva hankintameno ja voiton hankkimisesta olleet menot.

Esimerkki 1: Antti myy 500 Yhtiö Oy:n osaketta 50.000 eurolla. Hän maksaa osakkeiden myynnistä välityspalkkiota arvopaperinvälittäjälle 500 euroa. Antti on ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet aikoinaan 25.000 eurolla ja maksanut tuolloin osakkeiden ostosta välityspalkkiota arvopaperinvälittäjälle 300 euroa. Antille syntyy luovutusvoittoa 24.200 euroa (50.000 euroa (luovutushinta) – 25.300 euroa (hankintameno) – 500 euroa (voiton hankkimisesta olleet menot)).

Esimerkki 2: Antti myy 100 Yhtiö Oy:n osaketta 5.000 eurolla. Hän on aikoinaan ostanut osakkeet 7.000 eurolla. Antille syntyy luovutustappiota 2.000 euroa (5.000 euroa – 7.000 euroa = 2.000 euroa).

Luovutusvoittoa tai tappiota laskettaessa hankintameno ja luovutushinta otetaan huomioon nimellisestä määrästään. Mahdollinen rahan reaaliarvon muutos ei siis vaikuta luovutusvoiton laskentaan, vaikka omaisuus olisi hankittu kauan aikaa sitten.

Jos omaisuuden hankintahinta on maksettu muussa valuutassa kuin euroina, hankintahinta lasketaan muuntamalla suoritetun valuutan arvo euroiksi hankintapäivän vaihtokurssilla. Jos luovutushinta on saatu muussa valuutassa kuin euroina, luovutushinta muunnetaan euroiksi muun selvityksen puuttuessa luovutushinnan saantipäivän vaihtokurssilla. Suomen markoissa suoritettu hankintameno muunnetaan euroiksi euron ja markan kiinteällä muuntokurssilla 5,94573 markkaa = 1 euro.

Voitto ja tappio lasketaan hankintaerittäin. Jos luovutettu omaisuus on hankittu useammassa hankintaerässä luovutusvoitto ja luovutustappio lasketaan siten erikseen kustakin hankintaerästä.

Esimerkki 3: Bertta myy 1.000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita yhdellä kaupalla vuonna 2009. Kauppahinta on 20.000 euroa. Myymistään osakkeista Bertta on hankkinut 200 osaketta 6.000 eurolla vuonna 2005 (hankintaerä I). Loput 800 osaketta Bertta on ostanut 10.000 eurolla vuonna 2007 (hankintaerä II).

Hankintaerästä I (200 kpl) syntyy luovutustappio 2.000 euroa (luovutushinta 4.000 euroa – hankintameno 6.000 euroa = 2.000 euroa). Hankintaerästä II (800 kpl) syntyy luovutusvoitto 6.000 euroa (luovutushinta 16.000 euroa – hankintameno 10.000 euroa = 6.000 euroa). Yhteensä Bertalle syntyy osakkeiden luovutuksesta verotettavaa luovutusvoittoa 4.000 euroa (6.000 euroa (voitto hankintaerästä II) – 2.000 euroa (tappio hankintaerästä I)). 

Rahastosäästämisessä on tavallista, että saman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia hankitaan vähitellen, esimerkiksi kuukausittaisissa erissä. Kun rahasto-osuudet luovutetaan, kunkin erän luovutuksesta syntynyt voitto lasketaan kunkin hankintaerän osalta erikseen tuon erän hankintamenon, myyntikulujen ja tuosta erästä saadun luovutushinnan perusteella.

 3 Alihintainen luovutus  3.1 Yleistä

Jos omaisuuden luovutushinta on enintään 75 prosenttia omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin siten, että saadusta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeellista osaa vastaava osa omaisuuden hankintamenosta. Hankintamenosta vähennetään tällöin yhtä suuri suhteellinen osuus kuin luovutushinta on omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä.

Esimerkki 4: Bertta myy pojalleen Matille 1.000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita 60.000 eurolla. Osakkeiden käypä arvo myyntipäivänä on 100.000 euroa. Bertta on aikoinaan hankkinut Yhtiö Oy:n osakkeet 75.000 eurolla.

Luovutushinta (60.000 euroa) ei ole yli 75 prosenttia osakkeiden käyvästä arvosta luovutuspäivänä (100.000 euroa). Luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Bertan saamasta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osuus hankintamenosta. Bertalle syntyy siten luovutusvoittoa euroa 15.000 euroa (60.000 euroa – (60.000 euroa/100.000 euroa x 75.000 euroa = 15.000 euroa).

Matti saa puolestaan 40.000 euron suuruisen lahjan, josta hänen on maksettava lahjaveroa.

Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Ratkaisussa KHO:2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin kun tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista.

 3.2 Luovutusvoiton ja -tappion verovuosi

Luovutusvoitto on sen verovuoden tuloa, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus, esimerkiksi osakkeiden lunastussopimus, on tehty. Kauppahinnan maksuajankohta ei vaikuta verotusajankohtaan.

Vastaavasti luovutustappio syntyy sinä vuonna, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Luovutustappioista ja niiden vähentämisjärjestyksestä katso jäljempänä kohta Luovutustappio ja sen vähentäminen.

 4 Luovutushinta

Luovutushinta on vastike, jonka omaisuuden luovuttaja saa luovutuksen johdosta. Kaupassa luovutushinta on saatu rahavastike (myyntihinta). Vaihdossa vastike saadaan osaksi tai kokonaan muuna omaisuutena kuin rahana. Luovutushinta on vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä lisättynä mahdollisesti saadulla välirahalla.

Esimerkki 5: Antti luovuttaa Bertalle kesämökkikiinteistön. Kesämökkikiinteistön käypä arvo luovutushetkellä on 100.000 euroa. Vastikkeena kiinteistöstä Bertta luovuttaa Antille rakentamattoman tontin, 1.000 Yhtiö Oy:n osaketta ja 2.700 euroa käteistä rahaa. Rakentamattoman tontin käypä arvo on 70.000 euroa ja 1.000 Yhtiö Oy:n osakkeen arvo on 27.300 euroa.

Antti on aikoinaan ostanut kesämökkikiinteistön 60.000 eurolla ja maksanut ostosta varainsiirtoveroa 2.400 euroa. Kesämökkikiinteistön hankintameno on siten 62.400 euroa (60.000 euroa + 2 400 euroa).

Antti saa kesämökkikiinteistöstä luovutushintana 100.000 euroa (70.000 euroa + 27.300 euroa + 2.700 euroa). Antille syntyy kesämökkikiinteistön luovutuksesta voittoa 37.600 euroa (100.000 euroa – 62.400 euroa).

Bertta on aikoinaan hankkinut rakentamattoman tontin 30.000 eurolla ja Yhtiö Oy:n osakkeet 40.000 eurolla. Bertta saa luovutushintana tontista ja Yhtiö Oy:n osakkeista 97.300 euroa (Antin kiinteistön). Bertalle syntyy luovutusvoittoa tontista 40.000 euroa (70.000 – 30.000) ja luovutustappiota Yhtiö Oy:n osakkeista 12.700 euroa (27.300 euroa – 40.000 euroa).

 5 Hankintameno  5.1 Yleistä

Jos luovutettu omaisuus on hankittu ostamalla, hankintamenoa on maksettu ostohinta. Jos omaisuus on saatu vaihdossa, hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo vaihdon tapahtuessa lisättynä mahdollisesti maksetulla välirahalla.

Osake voidaan hankkia merkitsemällä se yhtiötä perustettaessa tai myöhemmin järjestettävässä osakeannissa. Osakkeen hankintameno muodostuu tällöin osakkeen merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta. Sijoitusrahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä se rahastoyhtiössä. Rahasto-osuuden hankintameno muodostuu tällöin maksetusta merkintähinnasta ja merkintäpalkkiosta.

Hankintamenon määräytymisestä silloin, kun osake merkitään vanhan osakkeenomistuksen perusteella, katso jäljempänä kohta Osakeannin vaikutus hankintamenoon.

Perintönä, lahjana tai osituksessa saadun omaisuuden hankintamenosta katso jäljempänä kohdat Perintönä tai lahjana saatu omaisuus ja Osituksessa saadun arvopaperin edelleen luovutus.

 5.2 Hankintakulut

Hankintamenoon luetaan myös eräät omaisuuden hankintaan välittömästi liittyvät kulut (hankintakulut). Tällaisia ovat muun muassa ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero, arvopaperinvälittäjälle ostosta maksettu välityspalkkio ja rahastoyhtiölle maksettu sijoitusrahasto-osuuden merkintäpalkkio. Jos arvopaperi on hankittu pörssikaupalla, varainsiirtoveroa ei ole yleensä suoritettu.

 6 Voiton hankkimisesta olleet menot (myyntikulut)  6.1 Yleistä

Hankintamenon lisäksi omaisuuden luovutuksesta syntynyttä voittoa tai tappiota laskettaessa vähennetään voiton hankkimisesta olleet menot. Voiton hankkimisesta johtuneita menoja ovat luovuttajan maksamat omaisuuden luovutukseen liittyvät kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi arvopaperin myyjän arvopaperinvälittäjälle maksamat välityspalkkiot, sijoitusrahasto-osuuksien lunastuspalkkiot ja luovutukseen liittyvät toimitusmaksut.

 6.2 Arvopaperien säilytys- ja hoitokulut

Arvopaperien, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja tai tallelokerokuluja, ei lueta omaisuuden hankintamenoon. Niitä ei vähennetä luovutusvoiton verotuksessa myöskään voiton hankkimisesta johtuneena menona.

Tällaiset kulut voidaan vähentää maksuvuotena pääomatuloista siltä osin kuin niitä on verovuonna maksettu yhteensä yli 50 euroa (TVL 54 §). Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei saa vähentää sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta. Siten rahaston varoista vähennetty hallinnointipalkkio ei ole vähennyskelpoinen.

 6.3 Korkokulut

Arvopapereiden hankintaan kohdistuvia korkokuluja ei vähennetä luovutusvoittoa laskettaessa. Tällaiset korot vähennetään yleensä pääomatulosta maksuvuotenaan tulonhankkimisvelan korkoina. Korkotulon lähdeveron alaisten joukkovelkakirjojen ja muiden arvopapereiden hankinnasta aiheutuneet korkokulut eivät ole lainkaan vähennyskelpoisia (TVL 58 §).

 7 Hankintameno-olettama  7.1 Yleistä

Hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta niin sanottu hankintameno-olettama (TVL 46 §:n 1 momentti). Hankintameno-olettamaa sovelletaan vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan.

Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina vähintään

  • 20 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan; ja
  • 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan.

Hankintameno-olettama vähennetään hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys on yhteismäärää suurempi. Voitto lasketaan siis verovelvolliselle edullisemmalla tavalla. Voittoa laskettaessa vähennetään siis joko hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys, mutta ei molempia. Hankintameno-olettaman lisäksi ei siis saa vähentää (todellista) hankintamenoa tai voiton hankkimisesta olleita menoja (myyntikuluja).

Esimerkki 6: Antti on ostanut 1.000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita vuonna 1994. Osakkeiden ostohinta on ollut 4 markkaa osakkeelta eli yhteensä 4.000 markkaa. Osakkeiden ostosta Antti on suorittanut välityspalkkiota 40 markkaa. Osakkeiden hankintameno on siten 4.040 markkaa eli 679,47 euroa.

Antti myy Yhtiö Oy:n osakkeet vuonna 2009. Myyntihinta on 2,50 euroa osakkeelta eli yhteensä 2.500 euroa. Voiton hankkimisesta johtuneet menot eli myyntikulut ovat 25 euroa.

Antti on omistanut Yhtiö Oy:n osakkeet luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan. Hankintameno-olettama on siten 40 prosenttia luovutushinnasta eli 1.000 euroa (= 2.500 euroa x 40 %).

Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä (1.000 euroa) on todellisen hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärää (704,47 euroa) suurempi, joten luovutusvoitto lasketaan vähentämällä luovutushinnasta hankintameno-olettama. Tällöin luovutusvoittoa syntyy 1.500 euroa (= 2.500 euroa – 1.000 euroa).

Esimerkki 7: Jos Antti olisikin hankkinut osakkeet vasta vuonna 2001 ja myynyt ne vuonna 2009 eli omistettuaan ne alle 10 vuoden ajan, hankintameno-olettama olisi ollut 20 prosenttia luovutushinnasta eli 500 euroa. Luovutusvoittoa laskettaessa olisi tällöin vähennetty todellisen hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä 704,47 euroa. Luovutusvoitto olisi tällöin ollut 1.795,33 euroa (= 2.500 euroa - 704,47 euroa)).

Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä, lahjana tai osituksessa saatua omaisuutta. Sen sijaan termiinisopimuksesta saatua voittoa laskettaessa ei vähennetä hankintameno-olettamaa (TVL 45 §:n 3 momentti).

 7.2 Omistusajan laskenta

Hankintameno-olettaman suuruuden (20 % vai 40 % luovutushinnasta) määrää luovutetun omaisuuden omistusaika luovutushetkellä. Omistusaika alkaa yleensä sitovan osto- tai muun hankintasopimuksen tekemisestä ja päättyy sitovan luovutussopimuksen tekemiseen.

Perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Lahjana saadun omaisuuden omistusaika lasketaan lahjoituksesta. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden.

Omistusajan määräytymistä osakeannissa, yritysjärjestelyssä ja muissa erityistilanteissa käsitellään jäljempänä.

 8 Perintönä tai lahjana saatu arvopaperin hankintameno  8.1 Yleistä

Myös perityn tai lahjaksi saadun arvopaperin luovutuksesta voi syntyä luovutusvoitto tai -tappio. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama.

Perintönä tai lahjana saadun arvopaperin hankintamenoksi katsotaan se verotusarvo, jota on käytetty toimitetussa perintö- ja lahjaverotuksessa. Osituksessa tai perinnönjaossa käytettyä arvopaperin arvoa ei voida vähentää hankintamenona. Maksettua perintö- tai lahjaveroa ei voida lukea hankintamenoon eikä muutenkaan vähentää luovutusvoiton verotuksessa.

Arvopaperin perintöverotusarvo vähennetään hankintamenona sekä silloin, kun arvopaperin luovuttaa jakamaton kuolinpesä että silloin, kun perillinen luovuttaa perinnönjaossa saamaansa omaisuutta.

Esimerkki 8: Bertan ja Antin äidin jäämistöön on kuulunut Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden arvoksi on vahvistettu 50.000 euroa äidin jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Osakkeet myydään 80.000 eurolla. Ennen myyntiä ei toimiteta perinnönjakoa. Bertan ja Antin äidin kuolinpesän tulona verotetaan osakkeiden luovutusvoittoa 30.000 euroa (= 80.000 euroa - 50.000 euroa).

Esimerkki 9: Bertan ja Antin äidin jäämistöön on kuulunut Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden arvoksi on vahvistettu 50.000 euroa äidin jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa. Bertta ja Antti toimittavat perinnönjaon, jossa kumpikin saa puolet osakkeista. Myöhemmin Bertta ja Antti myyvät osakkeet. Bertta myy osakkeensa 50.000 eurolla. Bertan osakkeistaan saama luovutusvoitto on 25.000 euroa (= 50.000 euroa - 25.000 euroa). Antti myy osakkeensa 45.000 eurolla. Antin osakkeistaan saama luovutusvoitto on 20.000 euroa (= 45.000 euroa - 25.000 euroa).

 8.2 Lahjana saadun arvopaperin edelleen luovutus

Lahjaverotusarvoa ei vähennetä arvopaperin hankintamenona, jos lahjaksi saatu arvopaperi luovutetaan ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta. Hankintamenona pidetään tällaisessa tilanteessa lahjoittajan hankintamenoa myöhempine muutoksineen (TVL 47 §:n 1 momentti).

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös tässä tapauksessa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama on tässä tapauksessa aina 20 prosenttia luovutushinnasta, koska lahjansaajan omistusaika alkaa lahjoituksesta.

Esimerkki 10: Antti on aikanaan ostanut 1.000 Yhtiö Oy:n osaketta 50.000 eurolla. Antti on maksanut kaupan perusteella varainsiirtoveroa 800 euroa (= 50.000 euroa x 1,6 %). Antin osakkeiden hankintameno on siten ollut 50.800 euroa.

Antti on lahjoittaa 1.000 Yhtiö Oy:n osakettaan Matille 30.6.2015. Osakkeiden käypä arvo on tällöin yhteensä 100.000 euroa. Matille määrätään lahjavero 100.000 euron arvoisesta lahjasta. Matti myy osakkeet 120.000 eurolla 1.2.2016. Hän maksaa myynnistä välityspalkkiota 500 euroa.

Matti luovuttaa osakkeet alle vuoden kuluessa, joten hänen luovutusvoittonsa lasketaan siten, että osakkeiden myyntihinnasta 120.000 euroa vähennetään Antin osakkeiden hankintameno 50.800 euroa ja voiton hankkimisesta olleet menot 500 euroa. Luovutusvoitto on siten 68.700 euroa (= 120.000 euroa - 50.800 euroa - 500 euroa).

Kun lahjana saatuja osakkeita myydään edelleen ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta, on syytä huomata, että arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jos verovelvollinen ei muuta näytä (TVL 47 §:n 4 momentti). Lahja on luovutus, jossa lahjanantaja luovuttaa samalla arvo-osuustilillä olevia arvo-osuuksia FIFO-periaatteen mukaisesti siinä järjestyksessä kuin hän on ne saanut.

Jos samalla kertaa lahjoitetaan samanlaisia arvo-osuuksia useammalle eri lahjansaajalle, katsotaan arvopaperit luovutetuksi siinä järjestyksessä, jona lahjaksi saatavat arvo-osuudet kirjataan saajiensa arvo-osuustileille. Arvopapereita ei katsota luovutetuksi siinä järjestyksessä, mitä lahjakirjassa luovutusjärjestyksestä määrätään.

Menettelyyn, jossa lahjoitettuja osakkeita myydään pian lahjoittamisen jälkeen ja osapuolten välillä on intressiyhteys, niin asiaan voidaan mahdollisesti puuttua verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla, jos järjestely tuottaa erityisiä veroetuja järjestely kokonaisuutena arvioiden.

Lahjana saadusta arvopaperista toimitetaan myös lahjaverotus, jossa saajalle määrätään lahjavero omaisuuden käyvästä arvosta lahjoitushetkellä. Jos lahjansaaja on luovuttanut arvopaperin edelleen vuoden sisällä lahjoituksesta ja luovutusvoitto on laskettu edellä kerrotulla tavalla lahjoittajan hankintamenosta, toimitettua lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjan arvosta vähennetään lahjansaajalle luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Vähentää ei kuitenkaan voida enempää kuin se veron määrä, joka olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

Esimerkki 11: Edellisen esimerkin Matille on tullut määrätä lahjavero 1.000 Yhtiö Oy:n osakkeen käyvästä arvosta 100.000 euroa.

Matin myytyä lahjaksi saamansa osakkeet vuoden sisällä lahjoituksesta, Matin lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjaverotusarvosta vähennetään Matille luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Osakkeiden myyntihinta (120.000 euroa) on suurempi kuin niiden lahjaverotusarvo (100.000 euroa). Luovutusvoitosta maksuunpantu vero lasketaan tässä tapauksessa käyttämällä luovutushintana lahjaverotusarvoa.

Luovutusvoitosta (= 100.000 euroa - 50.800 euroa – 500 euroa) maksuunpantuna verona pidetään vuoden 2016 pääomatulon tuloveroprosenttien mukaan laskettuna 15.358 euroa. Matin saaman lahjan arvo alennetaan siten 84.642 euroon (= 100.000 euroa - 15.358 euroa) ja hänelle palautetaan liikaa maksettu lahjavero.

 8.3 Osituksessa saadun arvopaperin edelleen luovutus

Jos puoliso luovuttaa omaisuutta, jonka hän on saanut avio-oikeuden nojalla osituksessa, hänen hankintamenonaan pidetään hänelle omaisuuden osituksessa luovuttaneen toisen puolison hankintamenoa myöhempine muutoksineen (TVL 46 §:n 2 momentti).

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä arvopaperin luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun arvopaperin omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden.

Osituksella tarkoitetaan avioliittolain (234/1929) mukaista määrämuotoista ositusta avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Perintöverotusta toimitettaessa tehtävä laskennallinen ositus on tässä vailla merkitystä.

Esimerkki 12: Antti ja Bertta eroavat. Heillä on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Antti ja Bertta toimittavat omaisuutensa osituksen vuonna 2016.

Antin avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu osakehuoneisto (arvo 50.000 euroa) ja 1.200 Yhtiö Oy:n osaketta (arvo 50 euroa/osake eli yhteensä 60.000 euroa). Antti on ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet 25.000 eurolla vuonna 2001. Bertan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluu kesämökkikiinteistö (arvo ositushetkellä 40.000 euroa) ja henkilöauto (arvo 20.000 euroa).

Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden yhteenlaskettu säästö on 170.000 euroa (= Antin omaisuus 110.000 euroa + Bertan omaisuus 60.000 euroa). Kummallakin on oikeus saada puolet yhteenlasketusta säästöstä eli 85.000 euroa. Antti suorittaa Bertalle tasinkoa 25.000 euroa luovuttamalla Bertalle 500 Yhtiö Oy:n osaketta.

Bertta myy osituksessa saamansa 500 Yhtiö Oy:n osaketta vuonna 2016 yhteensä 30.000 eurolla. Bertan saama luovutusvoitto lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään Antin 500 Yhtiö Oy:n osakkeesta maksama hankintahinta. Bertan luovutusvoitto on siten 19.584,34 euroa (= 30.000 euroa – (500/1.200 * 25.000 euroa).

 9 Osakeanteihin liittyviä erityiskysymyksiä  9.1 Osakkeen omistusaika

Osakeyhtiön järjestäessä osakeannin osakkeenomistajilla on yleensä etuoikeus annettaviin uusiin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Tämä koskee sekä maksullisessa osakeannissa merkittäviä että maksuttomassa osakeannissa ilmaiseksi saatavia osakkeita. Jos osakkeet on saatu tällä tavoin vanhojen osakkeiden perusteella, ne katsotaan omistetuiksi yhtä kauan kuin merkinnän perusteena olleet osakkeet.

Jos osakkeenomistaja on saanut merkitä osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin, lasketaan näiden uusien osakkeiden omistusaika sitovan merkinnän tapahtumisesta tai siitä hetkestä, kun merkinnän perusteena olevat merkintäoikeudet on hankittu.

Esimerkki 13: Antilla on ollut 100 Yhtiö Oy:n osaketta, joista hän on hankkinut 50 osaketta 1.6.2014 ja 50 osaketta vuonna 15.5.2015. Yhtiö Oy on korottanut osakepääomaansa kesäkuussa 2016 maksullisella uusmerkinnällä. Osakkeenomistajalla on ollut oikeus merkitä yksi uusi osake kutakin omistamaansa kahta vanhaa osaketta kohden.

Antti on käyttänyt vanhoihin osakkeisiin perustuvan merkintäoikeutensa. Lisäksi hän ostaa 15.6.2016 lisää 100 merkintäoikeutta ja käyttää ne 50 osakkeen merkintään. Osakeannin jälkeen Antilla on yhteensä

  • 50 osaketta, jotka on hankittu 1.6.2014 ja 25 niiden perusteella merkittyä uutta osaketta, jotka hänen myös katsotaan omistavan 1.6.2014 alkaen, ja
  • 50 osaketta, jotka on hankittu 15.5.2015 ja 25 niiden perusteella merkittyä uutta osaketta, jotka hänen myös katsotaan omistavan 15.5.2015 alkaen, sekä
  • 50 osaketta, jotka hänen katsotaan omistavan 15.6.2016 alkaen eli siitä ajankohdasta, jona hän hankki näiden osakkeiden merkintäoikeudet.
 9.2 Osakeannin vaikutus hankintamenoon

Jos osaketta ei ole merkitty vanhan osakkeenomistuksen perusteella, osakkeen hankintameno muodostuu maksetusta merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta.

Esimerkki 14: Yhtiö Oy järjestää maksullisen osakeannin. Osakeannissa voidaan merkitä Yhtiö Oy:n uusia osakkeita 10 euron merkintähinnasta. Kullekin Yhtiö Oy:n osakkeenomistajalle annetaan yksi uuden osakkeen merkintäoikeus yhtä vanhaa osaketta kohden. Osakkeenomistaja voi käyttää merkintäoikeutensa merkitsemällä itse osakkeita tai myydä merkintäoikeutensa.

Antti ei omista ennestään Yhtiö Oy:n osakkeita. Hän ostaa arvopaperipörssistä viisi osakkeen merkintäoikeutta hintaan 0,20 euroa/merkintäoikeus ja merkitsee niiden perusteella viisi Yhtiö Oy:n osaketta 10 euron merkintähinnalla.

Osakemerkinnän jälkeen Antilla on viisi Yhtiö Oy:n osaketta. Kunkin osakkeen hankintameno on 10,20 euroa (= 10 euroa + 0,20 euroa).

Osakkeita ei katsota merkityn vanhan osakkeenomistuksen perusteella siltä osin kuin osakkeenomistaja on merkinnyt osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin. Osakkeenomistajien merkintäetuoikeuteen perustuvassa osakeannissa voi käydä niin, että kaikki osakkeenomistajat eivät halua merkitä uusia osakkeita. On tavallista, että merkitsemättä jäävät osakkeita tarjotaan tällöin ensisijaisesti muiden osakkeenomistajien merkittäväksi ilman merkintäoikeuksia tapahtuvassa merkinnässä tai niin sanotussa toissijaisessa merkinnässä. Näin merkittyjä osakkeita ei siis merkitä vanhan osakkeenomistuksen perusteella.

Esimerkki 15: Yhtiö Oyj järjestää vuonna 2016 maksullisen osakeannin. Yhtiö Oyj:n osakkeenomistajalla on oikeus merkitä osakeannissa yksi uusi osake kutakin omistamaansa kahta vanhaa osaketta kohti. Anti toteutetaan niin, että kullekin osakkeenomistajalle annetaan yksi merkintäoikeus yhtä vanhaa osaketta kohti ja kahdella merkintäoikeudella saa merkitä yhden uuden osakkeen. Merkintähinta on 6 euroa osakkeelta.

Osakeannin ehtojen mukaan osakkeenomistajilla, jotka merkitsevät osakkeita omien merkintäoikeuksiensa perusteella, on oikeus merkitä osakkeenomistajille annettujen merkintäoikeuksien perusteella merkitsemättä jäävät osakkeet.

Antilla on 10 Yhtiö Oyj:n osaketta. Hän saa niiden perusteella 10 merkintäoikeutta ja merkitsee niillä 5 uutta osaketta 6 euron merkintähintaan/osake. Nämä 5 osaketta ovat vanhojen osakkeiden perusteella merkittyjä osakkeita, mikä vaikuttaa näiden osakkeiden omistusajan ja hankintamenon laskentaan.

Lisäksi Antti tarjoutuu merkitsemään merkintäoikeuksien perusteella merkitsemättä jääneitä osakkeita. Antti saa tällaisia osakkeita 2 kappaletta ja maksaa niistä merkintähintana 6 euroa osakkeelta. Nämä 2 osaketta eivät ole vanhojen osakkeiden perusteella merkittyjä osakkeita. Niiden omistusaika lasketaan osakemerkinnän tapahtumisesta ja niiden hankintameno on merkintähinta 6 euroa osakkeelta.

 9.3 Osakeanti viimeistään 31.12.2004

Jos osake on saatu osakeannissa, jota vastaava osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin viimeistään 31.12.2004, hankintameno määräytyy seuraavasti:

  • Osakemerkinnän perusteena olleen osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon merkityn osakkeen hankintamenoa laskettaessa eli sitä ei jaeta osaksikaan merkityille uusille osakkeille.
  • Osakemerkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno säilyy osakeannissa entisellään.

Maksullisessa uusmerkinnässä merkityn osakkeen hankintameno on osakkeesta maksettu merkintähinta lisättynä merkintää varten mahdollisesti hankittujen lisämerkintäoikeuksien hankintamenolla. Rahastoannissa ilmaiseksi saadun osakkeen hankintameno on nolla.

Kun merkinnän perusteena ollut osake, uusmerkintäosake tai rahastoantiosake luovutetaan, saadaan luovutushinnasta vähentää joko osakkeen hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai sitä suurempi hankintameno-olettama.

Esimerkki 16: Antti on ostanut vuonna 2000 yhden Yhtiö Oy:n osakkeen hintaan 100 euroa. Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2003 osakeannin, jossa on ollut sekä uusmerkintä että rahastoanti. Yhdellä vanhalla osakkeella on saanut merkitä yhden uuden osakkeen hintaan 50 euroa ja saanut yhden uuden osakkeen ilmaiseksi. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa. Osakeannin jälkeen Antilla on kolme Yhtiö Oy:n osaketta.

Osakeannin jälkeen Antti ei ole hankkinut tai saanut lisää Yhtiö Oy:n osakkeita. Hän myy kolme Yhtiö Oy:n osaketta vuonna 2009 hintaan 70 euroa/osake. Luovutusvoitto ja -tappio lasketaan seuraavasti:

  • Vuonna 2000 ostettu osake: 70 euroa - 100 euroa = luovutustappio 30 euroa.
  • Vuoden 2003 uusmerkinnässä merkitty osake: 70 euroa - 50 euroa = luovutusvoitto 20 euroa.
  • Vuoden 2003 rahastoannissa saatu osake: 70 euroa - (20 % x 70 euroa) = luovutusvoitto 56 euroa.

Antin osakkeiden luovutusvoitot yhteensä 76 euroa, luovutustappio 30 euroa.

Jos ennen 1.1.2005 omistetun vanhan osakkeen, uusmerkintäosakkeen tai rahastoantiosakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen, osakkeen hankintameno voi muuttua seuraavassa kohdassa Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen kerrotulla tavalla.

 9.4 Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen

Jos osakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen toimeenpannussa osakeannissa, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkityn osakkeen mahdollinen hankintameno jaetaan merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja merkitylle osakkeelle (TVL 47 §:n 3 momentti). Hankintamenon jakaminen koskee milloin tahansa hankittuja osakkeita, jos osakeanti on tapahtunut 1.1.2005 tai sen jälkeen.

Maksuttoman osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja rahastoannissa saaduille osakkeille.

Esimerkki 17: Antilla on ollut yksi Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 100 euroa. Yhtiö Oy on toimeenpannut vuonna 2006 rahastoannin, jossa Yhtiö Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella kaksi uutta Yhtiö Oy:n osaketta ilmaiseksi. Annin jälkeen Antilla on kolme Yhtiö Oy:n osaketta. Merkinnän perusteena olleen osakkeen hankintameno 100 euroa jaetaan tasan merkinnän perusteella olleelle osakkeelle ja saaduille uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 33,33 euroa (= 100:3).

Maksullisen osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon ja merkityn osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja uusmerkinnässä saadulle osakkeelle.

Esimerkki 18: Antilla on ollut yksi Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 100 euroa. Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2006 uusmerkinnän, jossa Yhtiö Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet merkitä yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella yhden uuden Yhtiö Oy:n osakkeen 50 euron osakekohtaisesta merkintähinnasta. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa.

Annin jälkeen Antilla on kaksi Yhtiö Oy:n osaketta. Merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintahinnan (100 euroa) ja maksetun merkintähinnan (50 euroa) yhteenlaskettu määrä eli 150 euroa jaetaan merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle. Kummankin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 75 euroa.

Esimerkki 19: Antilla on yksi Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 100 euroa. Lisäksi hänellä on yksi Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintameno on 0 euroa (osake on saatu vuonna 2003 järjestetyssä rahastoannissa edellä mainitun 100 eurolla hankitun osakkeen perusteella).

Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2006 uusmerkinnän, jossa Yhtiö Oy:n osakkeenomistajat ovat saaneet merkitä yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella yhden uuden Yhtiö Oy:n osakkeen 50 euron osakekohtaisesta merkintähinnasta. Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa molempien osakkeidensa perusteella.

Annin jälkeen Antilla on kaksi Yhtiö Oy:n osaketta, joiden hankintameno on 75 euroa osakkeelta (= (100 euroa + 50 euroa)/2), sekä kaksi Yhtiö Oy:n osaketta, joiden hankintameno on 25 euroa osakkeelta (= (0 euroa + 50 euroa)/2).

Osakeantitilanteessa on mahdollista, että merkintäoikeuksien irtoamisen jälkeen sijoittaja myy vanhan osakkeen pois ennen kuin hän käyttää vanhan osakkeen perusteella saamiaan merkintäoikeuksia osakemerkintään. Myös tässä tilanteessa vanhan osakkeen hankintamenon ja merkityn uuden osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteella olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle.

Jos rahastoanti ja maksullinen uusmerkintä tapahtuvat samanaikaisesti, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkittyjen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jakautuu tasan kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi.

Esimerkki 20: Antilla on yksi Yhtiö Oy:n osake, jonka hankintahinta on 100 euroa. Yhtiö Oy korottaa osakepääomaansa samanaikaisesti toimeen pantavilla rahastoannilla ja maksullisella uusmerkinnällä. Yhtiö Oy:n osakkeenomistajalla on oikeus merkitä yksi Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella rahastoannissa yksi uusi osake ilmaiseksi ja yksi uusi osake 50 euron merkintähintaan. Antti käyttää merkintäoikeutensa sekä rahastoannissa että uusmerkinnässä.

Annin jälkeen Antilla on kolme Yhtiö Oy:n osaketta. Merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintahinnan (100 euroa) ja uusmerkinnässä maksetun merkintähinnan (50 euroa) yhteenlaskettu määrä eli 150 euroa jakautuu tasan vanhalle ja uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on 50 euroa (= 150:3).

Hankintameno jaetaan osakeantitilanteessa osakekohtaisesti. Jos merkinnän perusteena olevilla osakkeilla on erisuuruinen hankintameno, myös osakeannin jälkeinen hankintameno on laskettava kunkin osake-erän osalta erikseen.

Esimerkki 21: Antilla on ollut 20 Yhtiö Oy:n osaketta. Hän on hankkinut osakkeet kahdessa erässä. Yhteensä 15 osakkeen (I erä) hankintameno on 100 euroa osakkeelta eli yhteensä 1.500 euroa. Loppujen 5 osakkeen (II erä) hankintameno on 75 euroa osakkeelta eli yhteensä 375 euroa.

Yhtiö Oy on järjestänyt vuonna 2005 rahastoannin, jossa sen osakkeenomistajat ovat saaneet yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella yhden uuden osakkeen ilmaiseksi.

I erän (15 osaketta) perusteella Antti on saanut 15 osaketta lisää. Merkinnän perusteena olleiden osakkeiden hankintameno 1.500 euroa jakautuu merkinnän perusteena olleille osakkeille ja niiden perusteella saaduille uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 50 euroa (= 1.500/30).

II erän (5 osaketta) perusteella Antti on saanut 5 osaketta lisää. Merkinnän perusteena olleiden osakkeiden hankintameno 375 euroa jakautuu merkinnän perusteena olleille osakkeille ja niiden perusteella saaduille uusille osakkeille. Kunkin osakkeen hankintameno on annin jälkeen 37,50 euroa (= 375/10).

Esimerkki 22: Antilla on 100 Yhtiö Oy:n osaketta. Osakkeiden hankintameno on 10 euroa osakkeelta eli yhteensä 1.000 euroa. Yhtiö Oy järjestää maksullisen uusmerkinnän, jossa sen osakkeenomistajilla on oikeus merkitä yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella yksi uusi osake 20 euron merkintähinnalla.

Antilla on 100 osakkeensa perusteella 100 merkintäoikeutta. Hän päättää käyttää merkintäoikeutensa 50 osakkeen osalta ja myydä loput merkintäoikeudet. Annin jälkeen Antilla on yhteensä 150 Yhtiö Oy:n osaketta.

Niiden 50 osakkeen, joiden osalta hän ei ole käyttänyt merkintäoikeuttaan uusmerkintään, hankintameno on edelleen 10 euroa osakkeelta.

Niiden 50 osakkeen, joiden osalta Antti on käyttänyt merkintäoikeutensa ja niiden perusteella merkittyjen 50 osakkeen osakekohtainen hankintameno lasketaan jakamalla merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon (10 euroa) ja uusmerkinnässä maksetun merkintähinnan (20 euroa) yhteenlaskettu määrä (30 euroa) merkinnän perusteena olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle. Sekä merkinnän perusteena olleiden että merkittyjen osakkeiden hankintameno on annin jälkeen 15 euroa (= 30/2).

 9.5 Osakeannit ennen 1.1.2005 ja sen jälkeen

Osakkeenomistajalla voi olla osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa ennen 1.1.2005 ja osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen. Ennen 1.1.2005 rahastoannissa saatujen osakkeiden hankintameno on 0 euroa.

Tällaisten osakkeiden perusteella voi saada rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen uusia osakkeita. Tällöin vanhojen osakkeiden hankintameno (0 euroa) ei muutu ja se siirtyy myös sen perusteella saaduille osakkeille. Näiden osakkeiden hankintameno on myös 0 euroa.

 9.6 Merkintäoikeuden luovutus

Osakkeenomistaja voi yleensä luovuttaa osakeannissa saadut merkintäoikeudet käyttämättä niitä osakkeiden merkintään. Aikaisemmin omistetun osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon sen perusteella saadun merkintäoikeuden hankintamenoa laskettaessa (TVL 47 §:n 3 momentti). Merkintäoikeudella ei siten ole todellista hankintamenoa. Merkintäoikeuden luovutushinnasta vähennetään siten hankintameno-olettama (20 tai 40 % luovutushinnasta). Merkintäoikeus katsotaan omistetun samasta ajankohdasta kuin ne osakkeet, joiden perusteella merkintäoikeus on saatu.

Esimerkki 23: Antilla on 100 Yhtiö Oy:n osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1994. Osakkeiden hankintameno on 10 euroa osakkeelta eli yhteensä 1.000 euroa. Yhtiö Oy järjestää vuonna 2009 maksullisen uusmerkinnän, jossa sen osakkeenomistajilla on oikeus merkitä yhden Yhtiö Oy:n osakkeen perusteella yksi uusi osake 20 euron merkintähinnasta.

Antilla on 100 osakkeensa perusteella 100 merkintäoikeutta. Hän päättää käyttää merkintäoikeuksiaan 50 osakkeen merkintään ja myydä loput merkintäoikeudet. Merkintäoikeuden myyntihinta on yksi euro/osake ja myyntikulut 0,01 euroa/merkintäoikeus.

Merkintäoikeuksille ei jaeta osaakaan niiden osakkeiden hankintamenosta, joiden perusteella merkintäoikeudet on saatu. Koska merkintäoikeudet on saatu verovelvollisen omistamien osakkeiden perusteella maksamatta merkintäoikeuksista vastiketta, niiden hankintameno on 0 euroa. Merkintäoikeuden luovutusvoitto lasketaan vähentämällä myyntihinnasta joko voiton hankkimisesta olleet menot (0,01 euroa/merkintäoikeus) tai niitä suurempi hankintameno-olettama (1 euro x 40 % = 0,40 euroa, kun merkintäoikeus on saatu yli 10 vuotta omistetun osakkeen perusteella).

Merkintäoikeuden myyntikulut eli voiton hankkimisesta olleet menot ovat 0,01 euroa. Hankintameno-olettaman mukaan vähennettävä määrä on 0,40 euroa. Merkintäoikeuden myyntihinnasta vähennetään 0,40 euroa. Merkintäoikeuden luovutusvoitto on 0,60 euroa.

Osakkeen merkintäoikeus voidaan saada myös muuten kuin vanhan osakkeenomistuksen perusteella. Merkintäoikeuksien liikkeelle laskun jälkeen merkintäoikeuksilla käydään usein määräajan kauppaa pörssissä, jolloin muukin kuin vanha osakkeenomistaja voi hankkia merkintäoikeuksia. Osakkeenomistaja, joka ei halua käyttää merkintäoikeuksiaan, voi myös yleensä lahjoittaa ne toiselle.

Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintameno muodostuu sen ostohinnasta ja hankintakuluista. Lahjaksi saadun merkintäoikeuden hankintameno on sille lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo.

Jos erikseen hankittu tai saatu merkintäoikeus käytetään osakkeen merkintään, merkintäoikeuden hankintameno lisätään sen perusteella merkityn osakkeen hankintamenoon.

Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, vaan se luovutetaan edelleen, merkintäoikeuden luovutuksesta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio vähentämällä merkintäoikeuden luovutushinnasta merkintäoikeuden hankintameno ja myyntikulut.

Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, eikä luovuteta edelleen, merkintäoikeus raukeaa merkintäajan päättyessä. Merkintäoikeus menettää tällöin lopullisesti arvonsa. Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintahinta voidaan tällöin vähentää luovutustappiona. Jos rauennut merkintäoikeus on saatu vanhan osakkeenomistuksen perusteella, luovutustappiota ei synny, koska merkintäoikeudella ei tällöin ole hankintamenoa.

 9.7 Ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”)

Osakeannissa voidaan antaa osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella siten, että yhden tai useamman uuden osakkeen saamiseksi tarvitaan useampi kuin yksi vanha osake (merkintäoikeus). Tällöin voi käydä niin, että osakkeenomistajan vanhoihin osakkeisiin liittyvien merkintäoikeuksien lukumäärä ei ole jaollinen uuden osakkeen merkintään tarvittavien osakkeiden merkintäoikeuksien lukumäärällä, vaan merkintäoikeuksia jää yli.

Osakeyhtiölain mukaan yhtiö voi myydä ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”) omistajiensa lukuun ja tilittää myynnistä saadut varat heille. Luovutusvoiton laskennassa sovelletaan tällöin merkintäoikeuden luovutusta koskevia säännöksiä. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

Maksuttomassa osakeannissa on menetelty myös siten, että ylijäävien merkintäoikeuksien (”jakojäännösten”) perusteella muodostetaan osakkeita, jotka myydään omistajiensa lukuun. Myös tällainen ylijäävien merkintäoikeuksien realisointi voidaan rinnastaa merkintäoikeuden myyntiin. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

 10 Split

Splitillä tarkoitetaan osakepääomaa muuttamatta tapahtuvaa yhtiön osakkeiden lukumäärän lisäämistä jakamalla osake pienempiin yksiköihin eli useampaan osakkeeseen. Splitin johdosta osakkeella splittaushetkellä oleva hankintameno jaetaan splitissä saataville osakkeille. Splitissä saatujen osakkeiden omistusaika on sama kuin splitatun osakkeen omistusaika.

Esimerkki 24: Bertta osti 1.3.2012 yhden Yhtiö Oyj:n osakkeen 15 eurolla. Yhtiö Oyj:n osake splitattiin 12.5.2012 siten, että yhden osakkeen sijaan sai kaksi osaketta. Splitin jälkeen Bertalla oli kaksi Yhtiö Oyj:n osaketta, joiden hankintameno oli 7,50 euroa/osake (= 15 euroa/2). Yhtiö Oyj:n osake splitattiin uudelleen 10.5.2016 siten, että yhden osakkeen sijaan sai neljä osaketta. Jälkimmäisen splitin jälkeen Bertalla on kahdeksan Yhtiö Oyj:n osaketta, joiden hankintameno on 1,87 euroa/osake (= 7,50 euroa/4). Kaikkien osakkeiden hankinta-aika on 1.3.2012.

Yllä olevassa esimerkissä verovelvollinen sai splitissä samanarvoisia osakkeita. Splitattavan osakkeen hankintameno jaetaan tällöin tasan splitissä saataville osakkeille. On myös mahdollista, että osakkeenomistaja saa splitissä erilajisia osakkeita, jotka ovat arvoltaan erilaisia. Tällaisessa tapauksessa splitatun osakkeen hankintamenoa ei jaeta tasan splitissä saataville osakkeille, vaan hankintameno jaetaan splitissä saaduille osakkeille niiden käyvän arvon mukaisessa suhteessa.

 11 Osakkeiden yhdistely (reverse split)

Splitin vastakohta on reverse split, jossa osakkeiden lukumäärää vähennetään yhdistelemällä osakkeita osakepääomaa muuttamatta suuremmiksi yksiköiksi. Osakkeilla yhdistelyhetkellä oleva yhteenlaskettu hankintameno luetaan yhdistelyssä saatavan osakkeen hankintamenoksi. Reverse splitissä saadun osakkeen omistusaika lasketaan siitä, kun yhdistellyt osakkeet oli saatu.

Esimerkki 25: Antti osti 1.000 Yhtiö Oyj:n osaketta 70 eurolla (0,07 euroa/osake) 1.12.2005. Yhtiö Oyj:n osake yhdistettiin 28.1.2006 siten, että 10 vanhaa osaketta yhdistettiin yhdeksi uudeksi osakkeeksi. Siten 1.000 vanhalla osakkeella Antti sai 100 uutta Yhtiö Oyj:n osaketta. Kunkin uuden osakkeen hankintameno on 0,70 euroa (= 10 x 0,07 euroa). Osakkeet katsotaan hankituksi 1.12.2005.

 12 Bonus-osake

Osakkeiden ostaja on voinut kaupan perusteella saada osakkeita myyvältä taholta lisää osakkeita niin sanottuja bonusosakkeina ilman eri vastiketta. Bonusosakkeen saannin edellytyksenä on yleensä ollut se, että ostaja on pitänyt ostamansa osakkeet tietyn määräajan. Tällainen bonusosake katsotaan hankituksi vastikkeellisesti siten, että osa aikaisemmin ostettujen osakkeiden hankintamenosta jakautuu bonusosakkeelle.

Ostettujen osakkeiden ja bonusosakkeiden hankintameno lasketaan jakamalla osakkeita ostettaessa maksettu kauppahinta tuolloin saatujen ja myöhemmin saatujen bonusosakkeiden yhteismäärällä.

Esimerkki 26: Yhtiö Oyj:n omistajataho myi yleisölle 28.10.1999 osakkeitaan 20,75 eurolla/osake. Yksityishenkilö, joka piti osakkeensa 18.10.2000 asti, sai omistajataholta maksutta yhden osakkeen lisää kutakin 10 osaketta kohden. Bonusosakkeen ja sen saannin perusteena olleiden 10 aikaisemmin ostetun osakkeen hankintameno lasketaan jakamalla 10 osakkeen ostohinta (207,50 euroa) 10 osakkeen ja bonusosakkeen yhteismäärällä (11 osaketta). Kunkin osakkeen hankintameno on siten 18,86 euroa. Bonusosakkeen omistusaika lasketaan sen saannin perusteena olleiden osakkeiden hankinta-ajasta.

 13 Osakeanti- ja henkilöstöosakkeiden hankintameno

Osakkeiden saaminen palkkana tai muuna veronalaisena etuutena on vastikkeellinen saanto. Hankintamenona pidetään tällöin osakkeista mahdollisesti maksetun hankintahinnan lisäksi määrää, joka otetaan tuloverotuksessa veronalaisena ansiotulona huomioon.

Jos henkilö saa esimerkiksi osakeannissa merkitä työantajayrityksen osakkeita puolella niiden käyvästä arvosta, saatu alennus on veronalaista palkkatuloa työntekijälle ja se lasketaan mukaan osakkeen hankintamenoon. Työsuhteen perusteella ostettujen osakkeiden ja työsuhdeoptioiden hankintameno lasketaan vastaavalla tavalla.

Osakkeiden käyvästä arvosta saatu alennus katsotaan hankintamenoksi, vaikka  etua ei olisi verotettu Suomessa ulkomaan työskentelyä koskevan TVL 77 §:n erityissäännöksen (kuuden kuukauden sääntö)  nojalla (KHO 18.03.2003 taltio 575). Sitä vastoin vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei lueta työntekijän osakkeen käyvästä työnantajayrityksen osakeannissa hinnasta saamaa 10 %:n suuruista alennuksen määrää, joka ei ole veronalaista tuloa erityissäännöksen (TVL 66 §:n 1 momentti) nojalla.

 14 Osinkona saatu osake

Osakeyhtiö voi jakaa osakkeenomistajilleen osinkona muutakin omaisuutta kuin rahaa, esimerkiksi tytäryhtiön osakkeita. Osinkona jaetun omaisuuden hankintamenona pidetään omaisuuden käypää arvoa sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa.

Hankintamenoksi katsotaan käypä arvo kokonaisuudessaan riippumatta siitä, että osa osinkotulosta on verovapaata tuloa. Julkisesti noteerattavan osakkeen käypä arvo määritellään yleensä sen mukaan, mikä on osakkeen pörssikurssi sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa. Osinkona saadun osakkeen tai muun omaisuuden omistusaika lasketaan siitä, kun osinko on ollut nostettavissa.

Esimerkki 27: Julkisesti noteerattu yhtiö Yhtiö Oyj on jakanut 15.2.2009 osakkeenomistajilleen tytäryhtiönsä Firma Oyj:n osakkeita osinkona. Osakkeen käypä arvo silloin, kun osinko on ollut nostettavissa, on ollut 15 euroa osakkeelta. Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta on tuolloin ollut veronalaista tuloa vain 70 %. Osinkotulona verotettiin 10,50 euroa/osake (= 15 * 70 %). Osinkona saadun osakkeen hankintamenona pidetään kuitenkin sen käypää arvoa 15 euroa/osake. Osinkona saatu osake katsotaan omistetun 15.2.2009 alkaen.

 15 Pääomanpalautus

Osakeyhtiölaissa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään verotuksessa osinkona verovuodesta 2014 lähtien. Listatun yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on siis osinkoa verotuksessa. Osinko ei vaikuta osakkeen hankintahintaan.

Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta rinnastetaan kuitenkin luovutukseen, jos yhtiö palauttaa osakkeenomistajalle hänen tekemänsä pääomansijoituksen kymmenen vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä. Laissa on verovuosia 2014 ja 2015 koskeva siirtymäaika, joka koskee listaamattoman yhtiön pääomasijoituksista kertyneiden varojen jakamista.

Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luonnollisella henkilöllä lähtökohtaisesti osingon tavoin. Tämä käsittää myös varojen jaot niin sanotun sijoitetun vapaan pääoman rahastosta.

Jos vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan kuitenkin verovelvolliselle palautusta hänen yhtiöön tekemälle pääomasijoitukselle, verotetaan varojen jako luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan (TVL 33b §:n 6 momentti.6 §). Lisäedellytyksenä luovutusvoittona verottamiselle on, että:

  • pääomasijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään 10 vuotta ja
  • verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen edellytysten täyttymisestä.

Jos luovutusvoittona verottamisen edellytykset eivät täyty, pidetään varojen jakoa osinkona ja sen verotuksessa sovelletaan osinkoa koskevia säännöksiä.

Varojenjaon verottaminen luovutusvoittona tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa palautetaan osakkaalle hänen merkitsemiensä osakkeiden merkintähinnoista tai optioista vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua osaa. Luovutusvoittoverotus taas ei tule kyseeseen tilanteissa, joissa vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut yritysjärjestelyissä tai rahastosiirroissa omaan pääomaan.

Verovelvollisen on täytynyt tehdä sijoitus itse. Myös verovelvollisen (pääomansijoituksen tekijän) kuolinpesän saama varojenjako verotetaan luovutuksena, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Niissä tilanteissa, joissa verovelvollinen ei esitä luotettavaa selvitystä varojen alkuperästä tai jaettavien varojen yhteys verovelvollisen pääomasijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaisesti.

Luovutusvoittona verottamisen edellytysten täyttymistä tarkastellaan verovelvolliskohtaisesti. Jos edellytykset täyttyvät esimerkiksi eri aikoina ja eri yhteyksissä tehtyjen sijoitusten vuoksi vain joillakin osakkeenomistajilla, varojenjakoa näille osakkeille verotetaan luovutusvoittona ja varojenjakoa muille osakkeille verotetaan osinkona.

Esimerkki 28: Antti on merkinnyt Y Oy:n osakkeita 10.000 eurolla 4.5.2002 ja Bertta on merkinnyt osakkeita 5.000 eurolla 7.8.2008. Antin ja Bertan osakemerkintöjen merkintähinnasta on merkitty sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon 80 %. Bertan osalta sijoitetun vapaan pääoman rahastoon merkittiin siis 4.000 euroa. Vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut kokonaan osakkaiden tekemistä sijoituksista.

Y Oy päättää jakaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta osakkaille 3.000 euroa 2.2.2016. Antin saama varojenjako verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaan, koska merkinnästä on kulunut yli 10 vuotta. Antin osakkeiden hankintahinta 10.000 euroa ei muutu.

Bertan osakemerkinnästä on kulunut alle 10 vuotta. Tästä syystä hänen saamaansa 3.000 euron varojenjakoa käsitellään kokonaisuudessaan luovutusvoittoveroa koskevien säännösten mukaan, jos hän kykenee esittämään luotettavan selvityksen, että hänen osakemerkinnästään vähintään 3.000 euroa on kirjattu sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Tällöin luovutusvoittoverotusta toimitettaessa Bertan osakkeiden hankintahinnasta 5.000 euroa vähennetään 3.000 euroa eikä verotettavaa voittoa synny. Osakkeiden hankintahinnaksi jää 2.000 euroa.

Jos Bertta ei kykene esittämään luotettavaa selvitystä varojen merkitsemisestä vapaan oman pääoman rahastoon, hänen saamaansa varojenjakoon sovelletaan osinkoa koskevia verosäännöksiä.

Kun varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luovutuksena, vähennetään saatujen varojen määrästä kyseisen osakkeen hankintameno, enintään kuitenkin saatujen varojen määrä. Siten osakkeen hankintameno pienenee vähennetyllä määrällä.

Jos verovelvollinen esittää pyytäessään verokorttia varojen jakoa varten selvityksen siitä, että varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta tulee verottaa luovutusvoittona, Verohallinto antaa asiakkaalle verokortin varojenjakoa varten. Verovelvollinen voi esittää verokortin varoja jakavalle yhtiölle, jolloin yhtiö toimittaa ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti.

Jaettaessa vapaan oman pääoman rahastosta pääomasijoituksena kertyneitä varoja verovuosina 2014 ja 2015 jaetaan palautukset kahteen eri ryhmään. Ennen 1.1.2014 tehtyjen sijoitusten osalta merkitystä ei ole sijoituksentekoajankohdalla. Merkitystä ei ole sillä, kuka on tehnyt sijoituksen jakajayhtiöön. Sen sijaan 1.1.2014 ja sen jälkeen tehtyjen sijoitusten on oltava osakkeenomistajan tekemä, tapahtua 10 vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä ja verovelvollisen on esitettävä luotettava selvitys pääomasijoituksen edellytysten täyttymisestä. Siirtymäsäännöksiä ei sovelleta enää verovuonna 2016.

Esimerkki 29: Antti on merkinnyt Y Oy:n osakkeita 4.5.2009 yhteensä 10.000 eurolla ja merkintähinta on merkitty 80 %:sesti vapaan pääoman rahastoon. Antti on myynyt osakkeet Bertalle 3.5.2012 yhteensä 20.000 eurolla. Y Oy päättää jakaa pääomanpalautusta vapaan pääoman rahastosta verovuonna 2014 yhteensä 5.000 euroa osakkeenomistaja Bertalle.

Pääomanpalautus verotetaan luovutusvoittoverotusta koskevien säännösten nojalla osakkeenomistaja Bertalla, jos hän pystyy osoittamaan, että Antti on sijoittanut 5.000 euroa vapaan pääoman rahastoon, koska sijoitus on tehty ennen 1.1.2014. Muutoin palautus verotetaan osinkona.

Osakeyhtiö voi palauttaa sidottua omaa pääomaa osakkailleen lunastamalla näiltä omia osakkeitaan. Osakkeiden lunastusta verotetaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan, ellei lunastuksen ole katsottava tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi.

Sidottua omaa pääomaa voidaan palauttaa osakkaalle myös ilman, että osakas luopuu osakkeistaan, esimerkiksi alentamalla ylikurssirahastoa. Palautettava määrä on osakkaalle osakkeiden luovutushintaan rinnastettavaa tuloa, jos sitä ei pidetä peiteltynä osinkona.

Sidotun oman pääoman palautuksesta syntyvää luovutusvoittoa laskettaessa palautuksesta vähennetään osakkeen hankintamenoa sama euromäärä kuin palautuksena saadaan, ei kuitenkaan enempää kuin osakkeen hankintameno. Kun osake myöhemmin luovutetaan, sitä osaa osakkeen hankintamenosta, joka on vähennetty ylikurssirahaston tai muun sijoitetun oman pääoman palautuksesta, ei voida vähentää. Kunkin osakkeen hankintamenoa pienennetään sille maksetun pääomanpalautuksen määrällä. Jos osakkeelle maksettava pääomanpalautus ylittää osakkeella pääomanpalautushetkellä olevan hankintamenon, ylimenevä osa on verovuoden luovutusvoittoa.

 16 Arvopapereiden lainaus- ja takaisinostosopimukset

Arvopapereiden lainaussopimuksessa lainaksiantaja luovuttaa luovutuksen kohteet eli yleensä osakkeet (arvo-osuudet) lainaksiottajalle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit lainaksiantajalle määräajan päätyttyä.

Lainaksiottaja suorittaa korvauksen siitä, että saa arvopaperit käyttöönsä. Lainaksiottaja saa lainausaikana osakkeille kertyvät tuotot. Lainaksiottajan lainaksiantajalle maksamaa korvausta kutsutaan sijaisosingoksi (katso veronalaisuudesta TVL 33d §:n 3 momentti ja vähennyskelpoisuudesta TVL 31 §:n 5 momentti). Lainaksiottaja maksaa osakkeiden lainaamisesta korvauksen eli preemion.

Takaisinostosopimus on taas arvopapereiden luovutussopimus, jonka ehtojen mukaan luovutuksensaaja myy ja luovuttaja ostaa myöhemmin luovutettuja arvopapereita vastaavan määrän samanlajisia arvopapereita. Toisin kuin lainaussopimuksessa, takaisinostosopimuksen perusteella kummassakin kaupassa maksetaan täysi kauppahinta.

Takaisinostosopimuksessa korvaus muodostuu kauppahintojen välisestä erotuksesta eli repokorosta. Korkona voidaan käyttää sopimuksessa määriteltyä kiinteää korkoa tai sitten vaihtuvaa korkoa, jolloin reposopimuksen korko on sidottu sopimuksessa määritellyn viitekoron kehitykseen.

Tuloverolaissa ei ole elinkeinotulon verottamisesta annettu lakia vastaavaa säännöstä arvopaperien lainaus- tai takaisinostosopimuksesta (katso EVL 6 §:n 6 momentti). Lainaussopimuksen kohteena olevien osakkeiden lainaamista pidetään tuloverotuksessa luovutuksena (KHO 2.5.1996 taltio 1266). Lainattujen arvopaperien palautus on puolestaan uusi luovutus. Samat periaatteet koskevat myös takaisinostosopimuksia.

 17 Shorttaus eli lyhyeksimyynti

Shorttauksella eli lyhyeksimyynnillä tarkoitetaan sitä, että myydään osakkeita, joita ei omisteta. Myydyt osakkeet on kuitenkin hankittava joko ostamalla tai lainaamalla ne markkinoilta. Lyhyeksi myynnin mielekkyys perustuu oletukseen, että osakkeen kurssi laskee myynti- ja ostohetken välillä. Mahdollinen tuotto muodostuu myynti- ja ostohinnan erosta vähennettynä kaupankäynti- ja osakelainan kuluilla. Jos lyhyeksi myytyjä osakkeita ei osteta saman päivän aikana takaisin, muodostetaan myytyjä osakkeita varten osakelaina.

Lyhyeksimyynti katsotaan verotuksessa luovutukseksi. Myyntihetki on luovutushetki. Luovutushinnasta voidaan vähentää joko hankintameno-olettama tai saman päivän aikana ostettujen osakkeiden hankintameno tai samana päivänä lainaksiotettujen osakkeiden hankintameno. Jos vähennetään hankintameno-olettama, mitään muuta ei voi vähentää.

Osakkeiden ottaminen lainaksi katsotaan hankinnaksi (katso edellinen kohta 16). Osakelaina joudutaan maksamaan takaisin ostamalla osakkeet, jolloin takaisinmaksuhetken käyvästä arvosta vähennetään ostettujen osakkeiden hinta ja kaupankäynti- ja lainauskulut taikka hankintameno-olettama.

 18 Vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus

Vaihtovelkakirja on osakeyhtiön liikkeeseen laskema velkakirja, jonka haltijalla on oikeus vaihtaa velkakirja yhtiön osakkeisiin tai vaatia velkakirjan lunastusta (lainan takaisinmaksua) laina-ajan päätyttyä. Optiolaina on osakeyhtiön ottama velkakirjalaina, johon lainaosan lisäksi liittyy oikeus merkitä yhtiön osakkeita. Optio-oikeus on yleensä irrotettavissa velkakirjasta ja se voidaan luovuttaa erikseen. Osakeyhtiö voi antaa optio-oikeuksia myös ilman lainaosaa.

Vaihtovelkakirjan hankintamenoa on vaihtovelkakirjan merkintähinta tai muu vaihtovelkakirjasta maksettu hankintameno mahdollisine kuluineen. Jos verovelvollinen on merkinnyt vaihtovelkakirjat omistamiensa yhtiön osakkeiden perusteella, osaakaan osakkeiden hankintamenosta ei katsota vaihtovelkakirjojen hankintamenoksi (TVL 47 §:n 3 momentti).

Vaihtovelkakirjan vaihtamista sen liikkeeseen laskeneen yhtiön osakkeisiin ei pidetä verotuksessa luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai -tappiota (TVL 45 §:n 2 momentti). Velkakirjojen hankintameno luetaan niillä merkittyjen osakkeiden hankintamenoksi.

Vaihtovelkakirjalla merkittyjen osakkeiden hankinta-ajaksi katsotaan vaihtovelkakirjan hankinta-aika. Jos vaihtovelkakirja on merkitty aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, vaihtovelkakirjalla merkityt osakkeet katsotaan hankituiksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet oli hankittu.

Esimerkki 30: Antti on merkinnyt vuonna 2012 Yhtiö Oy:n liikkeeseen laskemaa vaihtovelkakirjalainaa 10.000 eurolla. Vaihtovelkakirjalainan ehtojen mukaan vaihtovelkakirjan haltijalla on vuonna 2015 oikeus vaihtaa velkakirjansa Yhtiön Oy:n osakkeisiin uusmerkinnässä siten, että 100 euron lainamäärällä voi merkitä yhden osakkeen.

Antti vaihtaa velkakirjansa kokonaan osakkeisiin ja merkitsee siten 100 osaketta (= 10.000/100). Osakkeiden hankintameno on 100 euroa/osake. Osakkeiden omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjalainan merkinnästä eli vuodesta 2012.

Jos optiolainaan liittyvä optio-oikeus käytetään osakemerkintään tai luovutetaan velkakirjasta erikseen, optiolainan hankintameno on jaettava velkakirjan ja optio-oikeuden kesken. Optiolainan korko on yleensä normaalia lainaa alempi sen vuoksi, että lainaan liittyy optio-oikeus. Velkakirjan hankintameno määritetään (vastaavan, mutta optio-oikeudettoman lainan) käyvän koron ja lainaehtojen perusteella velkakirjan hankintahetkellä. Optio-oikeuden hankintameno saadaan vähentämällä velkakirjan hankintameno optiolainan merkintähinnasta tai muusta hankintamenosta.

Jos optio-oikeus on saatu aiemman osakkeenomistuksen perusteella, osaakaan aiempien osakkeiden hankintamenosta ei katsota optio-oikeuden hankintamenoksi. Optio-oikeus katsotaan kuitenkin tällöin saaduksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet on hankittu. Optio-oikeuden käyttämistä osakemerkintään ei pidetä luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai -tappiota. Merkittyjen osakkeiden hankintamenona pidetään option hankintahinnan ja maksetun merkintähinnan yhteismäärää. Osakkeiden hankinta-ajankohdaksi katsotaan optio-oikeuden hankinta-ajankohta.

Työsuhteen perusteella saatua vaihtovelkakirjalainaa, optiolainaa ja optio-oikeutta koskee erityissääntely, jonka mukaan merkintäoikeuden käyttämisestä ja luovutuksesta saatu etu on palkkatuloa (TVL 66 §).

 19 Joukkovelkakirjat

Joukkovelkakirjoja tai joukkolainoja voivat laskea liikkeelle valtiot, muut julkisyhteisöt sekä yksityiset yritykset. Yleiseen liikkeeseen lasketut vaihdantakelpoiset joukkolainat ovat pääsääntöisesti sellaista arvopaperiomaisuutta, jonka luovutuksiin ja arvonmenetyksiin sovelletaan luovutusvoiton ja luovutustappion verotussäännöksiä.

Joukkovelkakirjalainalle maksetaan yleensä korkoa tai indeksihyvitystä. Indeksihyvityksen maksaminen riippuu yleensä jonkin viitteellisen kohde-etuuden, kuten osakkeiden arvonmuutosta kuvaavan osakeindeksin tai korkokannan muutoksesta. Korosta tai indeksihyvityksestä tulee periä korkotulon lähdevero, jos lainan liikkeeseenlaskija (velallinen) on kotimainen yhteisö.

Jos liikkeeseenlaskija on ulkomainen, korko, indeksihyvitys ja muulla nimellä maksettu tuotto on normaalissa tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava veroilmoituksessaan korot, indeksihyvitykset ja muut tuotot, joista ei ole peritty korkotulon lähdeveroa Suomessa. Joukkovelkakirjalainan luovutuksesta voi sen lisäksi syntyä myös luovutusvoittoa tai -tappiota lainan markkina-arvon muutosten johdosta.

Esimerkki 31: Antti on merkinnyt Yhtiö Oyj:n liikkeelle laskemaa korollista joukkovelkakirjalainaa 100.000 eurolla vuonna 2011. Laina-aika päättyy 2016, jolloin lainan nimellisarvo 100.000 euroa maksetaan takaisin. Antti myy lainan sitä ennen jälkimarkkinoilla vuonna 2014. Antti saa myyntihintana 102.000 euroa, josta 700 euroa on lainalle myyntipäivään mennessä kertynyttä erääntymätöntä korkoa (niin sanottua jälkimarkkinahyvitystä).

Antille syntyy joukkovelkakirjalainan myynnistä luovutusvoittoa 1.300 euroa (= 102.000 euroa – 100.000 euroa – 700 euroa).

Antin joukkovelkakirjalainan myynnin yhteydessä saama jälkimarkkinahyvitys verotetaan muuna pääomatulona vuonna 2014.

Esimerkki 32: Bertta ostaa vuonna 2014 jälkimarkkinoilta Yhtiö Oyj:n vuonna 2011 liikkeelle laskeman korollisen, nimellisarvoltaan 100.000 euron joukkovelkakirjan 102.000 eurolla. Bertan maksamasta ostohinnasta 700 euroa on lainalle ostopäivään mennessä kertynyttä erääntymätöntä korkoa (jälkimarkkinahyvitystä). Laina-aika päättyy 2016, jolloin lainan nimellisarvo 100.000 euroa maksetaan takaisin. Bertta pitää joukkovelkakirjalainan laina-ajan päättymiseen saakka, jolloin hänelle maksetaan sen pääoma 100.000 euroa takaisin.

Bertalle syntyy joukkovelkakirjalainasta luovutustappiota 1.300 euroa (= 100.000 euroa – 101.300 euroa) vuonna 2016. Bertan joukkovelkakirjalainan oston yhteydessä maksama jälkimarkkinahyvitys 700 euroa vähennetään hänen pääomatulostaan vuonna 2014.

Joukkolaina voi olla pääomaturvattu, jolloin sijoittaja saa aina lainan pääomamäärän takaisin (ellei lainan velallinen ole maksukyvytön). Laina voi olla myös ilman pääomaturvaa esimerkiksi niin, että pääoman takaisinmaksu osittain tai kokonaan riippuu lainan viitteenä olevien sijoituskohteiden arvonmuutoksista. Jos lainan pääomaa ei tällöin makseta takaisin ja kyseinen joukkolaina on luonteeltaan arvopaperi, aiheutuva arvonmenetys saadaan vähentää luovutustappion tapaan arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä.

 20 Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevat optiot ja termiiinit

Optioihin ja termiineihin, joilla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, sovelletaan luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Luovutustappioon rinnastetaan säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena option raukeamisesta syntyvä tappio.

Option haltijan saama lunastushinnan ja markkinahinnan erotus katsotaan option luovutushinnaksi ja hänen optiosta suorittamansa preemio katsotaan hankintamenoksi. Option sulkemistilanteessa pidetään hankintamenona maksettua preemiota ja luovutushintana saatua preemiota.

Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevasta termiinisopimuksesta syntynyt voitto tai tappio rinnastetaan omaisuuden luovutusvoittoon tai -tappioon. Voittoa laskettaessa ei kuitenkaan vähennetä hankintameno-olettamaa (20 tai 40 %).

Säännellyt markkinat kattavat Suomen lisäksi ETA-alueen maiden säännellyt markkinat.

 21 Muut johdannaissopimukset

Muihin johdannaissopimuksiin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin optioihin ja termiineihin ei sovelleta luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.

Muusta johdannaissopimuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa, mutta tappio tai menetys ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Tällaisia muita johdannaissopimuksia ovat esimerkiksi erilaiset OTC-johdannaiset, joiden kohde-etuutena voi olla arvopaperi, korko, valuutta tai hyödyke, CFD-tuotteet (hinnanerosopimukset) sekä Euroopan talousalueen ulkopuolisella markkinalla kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevat johdannaissopimukset.

 22 Eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus  22.1 Yleistä

Osakkeiden vaihtamista toisen yhtiön osakkeisiin pidetään lähtökohtaisesti luovutuksena (vaihtona), jonka johdosta syntyy luovutusvoitto tai -tappio. Sulautumisen (fuusio), jakautumisen ja osakevaihdon johdosta tapahtuvaa osakkeiden vaihtumista toisen yhtiön osakkeisiin ei kuitenkaan pidetä veronalaisena luovutuksena, jos kyseinen yritysjärjestely täyttää tuloverolaissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 – 52 g §:ssä säädetyt erityiset edellytykset.

Edellytykset liittyvät muun muassa yritysjärjestelyn yhteydessä maksettavan rahavastikkeen määrään. Yritysjärjestelyn johdosta ei tällöin siis synny veronalaista luovutusvoittoa eikä vähennyskelpoista luovutustappiota. Yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden hankintameno jaetaan yritysjärjestelyssä saatavien osakkeiden hankintamenoksi. Yritysjärjestelyssä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan samasta ajankohdasta kuin yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden omistusaika. Osakevastikkeen sijasta tai sen lisäksi rahana saatava vastike on kuitenkin aina veronalaista tuloa.

 22.2 Sulautuminen (fuusio)

Sulautumisessa sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle yhtiölle ja sulautuva yhtiö purkautuu. Sulautuvan yhtiön osakkaat saavat sulautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai rahavastiketta.

Esimerkki 33: Antti osti 100 Yhtiö Oyj:n osaketta 1.11.2002 yhteensä 4.970,00 eurolla (eli 49,70 euroa/osake). Yhtiö Oyj sulautui Firma Oyj:hin vuonna 2003. Yhtä Yhtiö Oyj:n osaketta vastaan sai fuusiovastikkeena 4,3 Firma Oyj:n osaketta. Antti sai Yhtiö Oyj:n osakkeillaan 430 Firma Oyj:n osaketta. Kunkin Antin omistaman Firma Oyj:n osakkeen hankintameno on 11,56 euroa (= 4.970/430). Firma Oyj:n osakkeiden hankinta-ajaksi katsotaan 1.11.2002.

Sulautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä

 22.3 Jakautuminen

Jakautumisessa jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. 1.1.2007 alkaen jakautuminen on voinut tapahtua myös osittaisjakautumisena siten, että myös jakautuva yhtiö jatkaa toimintaansa. Jakautuvan yhtiön osakkaat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita tai rahavastiketta.

Verotuksessa jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan jakautumisessa saataville vastaanottavien yhtiöiden osakkeille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuutta siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Jos kuitenkin on ilmeistä, että vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien suhde poikkeaa olennaisesti vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta.

Esimerkki 34: Antti on toukokuun 2005 lopussa omistanut 10 kappaletta Yhtiö Oyj:n osakkeita, joiden hankintameno on ollut 6,90 euroa per osake. Yhtiö Oyj jakautui 30.6.2005 (uudeksi) Yhtiö Oyj:ksi ja Uusyhtiö Oyj:ksi siten, että yhtä (vanhaa) Yhtiö Oyj:n osaketta vastaan sai yhden (uuden) Yhtiö Oyj:n ja yhden Uusyhtiö Oyj:n osakkeen.

(Uudelle) Yhtiö Oyj:lle siirtyi 90 prosenttia ja Uusyhtiö Oyj:lle 10 prosenttia (vanhan) Yhtiö Oyj:n nettovarallisuudesta. Jakautumisen tapahduttua (uuden) Yhtiö Oyj:n osakkeen käypä arvo oli 5 euroa/osake ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeen käypä arvo samoin 5 euroa/osake.

Tässä tapauksessa (uudelle) Yhtiö Oyj:lle ja Uusyhtiö Oyj:lle siirtyneiden nettovarallisuuksien suhde poikkesi olennaisesti (uuden) Yhtiö Oyj:n ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeiden käypien arvojen suhteesta, joten hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta (1:1).

Jakautumisen jälkeen Antin omistaman (uuden) Yhtiö Oyj:n osakkeen hankintameno on 3,45 euroa/osake (= 6,90/2) ja Uusyhtiö Oyj:n osakkeen hankintameno samoin 3,45 euroa/osake (= 6,90/2).

Jakautumistilanteessa yhtiö selvittää yleensä osakkeenomistajilleen ne perusteet ja jakosuhteen, joilla jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden hankintamenoksi.

Jakautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä.

 22.4 Osakevaihto ja sen jälkeinen maastamuuttovero

Osakevaihdossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen yhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien tuottamasta äänimäärästä ja antaa toisen yhtiön osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai rahavastiketta. Verovuodesta 2007 alkaen osakevaihtona pidetään myös järjestelyä, jossa osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä toisessa yhtiössä ja osakeyhtiö hankkii lisää toisen yhtiön osakkeita.

Osakevaihdossa luovutetun osakkeen hankintameno jaetaan vastikkeena saatavien osakkeiden hankintamenoksi.

Esimerkki 35: Yhtiö Oyj:n 24.11.2000 alkaneessa osakevaihdossa Yhtiö Oyj:n osakkeenomistajat saivat yhtä Yhtiö Oyj:n osaketta kohden 1,05 Firma AB:n osaketta. Jos osakkeenomistajalla oli 100 Yhtiö Oyj:n osaketta, joiden hankintameno oli 1,00 euroa/osake (yhteensä 100 euroa), hänellä oli osakevaihdon jälkeen 105 Firma AB:n osaketta, joiden hankintameno oli 0,95 euroa/osake (100/105).

Osakevaihto on verovapaa vain, jos molemmat siihen osalliset yhtiöt ovat EVL 52 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttäviä, Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioissa asuvia yhtiöitä, tai ETA-alueen yhtiö (KHO:2012:93), joka täyttää EU-tuomioistuimen tuomiossa C-48/11 asettamat edellytykset.

EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään tilanteista, joissa vastikeosakkeet saanut luonnollinen henkilö lakkaa olemasta Suomessa asuva verovelvollinen. Osakevaihdon verotuksen lykkäysetu säilyy myös tilanteessa, jossa osakkaana oleva luonnollinen henkilö muuttaa Euroopan talousalueen sisällä. Jos henkilö siirtyy muualla kuin ETA-alueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi, osakevaihdossa verottamatta jäänyt luovutusvoitto verotetaan tällöin Suomessa. Säännöksen soveltamiselle on kuitenkin asetettu viiden vuoden aikaraja.

Osakevaihdossa syntynyt luovutusvoitto tulee verotettavaksi vasta vastikeosakkeita luovutettaessa, jos osakkeiden luovuttaminen tapahtuu ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut. Tällöin luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi sovellettu osakevaihtoa koskevaa säännöstä, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui.

Jos henkilö luovuttaa vastikeosakkeet tai muuttaa ETA-alueen ulkopuolelle vasta sen jälkeen, kun on kulunut vähintään viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto tapahtui, osakevaihdon yhteydessä syntynyttä luovutusvoittoa ei veroteta Suomessa.

Osakevaihdon jälkeistä maastapoistumisverotusta koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2012 verotusta toimitettaessa. Niitä ei sovelleta ennen vuotta 2009 tehtyihin osakevaihtoihin. Viiden vuoden määräaikaa sovelletaan vain niihin osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet lain voimaantulopäivänä 15.5.2012 tai sen jälkeen. Sitä ennen on ollut voimassa aikaisempi maastamuuttoverosäännös.

Osakevaihdon yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä. Osakevaihdossa syntynyt tappio ei realisoidu EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

 23 Rahasto-osuuden vaihto

Samassa sijoitusrahastossa voi olla tuotto-osuuksia ja kasvuosuuksia. Tuotto-osuuden vaihto saman rahaston kasvuosuuteen tai päinvastoin ei ole luovutus, eikä aiheuta luovutusvoiton verotusta.

Sen sijaan rahasto-osuuden vaihto toisen rahaston rahasto-osuudeksi on luovutus, vaikka molemmat rahastot olisivat saman rahastoyhtiön hallinnoimia. Rahaston vaihdon johdosta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio. Näin tehdään silloinkin, kun rahaa ei nosteta vaihdon yhteydessä, vaan rahasto-osuuksien lunastushinta käytetään suoraan toisen rahaston osuuksien merkintään.

 24 Arvopaperien luovutusjärjestys  24.1 Yleistä

Jos verovelvollinen luovuttaa vain osan omistamistaan samanlaisista arvopapereista, esimerkiksi saman yhtiön samanlajisista osakkeista, luovutusvoiton laskemiseksi on ratkaistava, mitkä osakkeet hänen on katsottava luovuttaneen. Luovutusjärjestys voi vaikuttaa voiton tai tappion määrään, jos eri osakkeiden hankintameno on eri suuruinen.

Jos arvopaperit voidaan yksilöidä, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa. Verovelvollinen voi esimerkiksi luovuttaa tietyt numeroidut osakkeet, jos osakkeista on numeroitu osakekirja tai ne on numeroitu osakeluettelossa. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin vähentämällä osakkeen luovutushinnasta nimenomaan tuon yksittäisen osakkeen hankintameno.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia arvo-osuuksia ei yksilöidä numeroilla tai muilla tunnisteilla siten, että verovelvollinen voisi luovuttaa määräämänsä yksittäisen arvo-osuuden useimmista saman yhtiön samanlajisista arvo-osuuksista. Arvo-osuuksien luovutusjärjestyksestä on säädetty, että arvo-osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (TVL 47 §:n 4 momentti). Kyseessä on niin sanottu First In - First Out -periaate eli FIFO-periaate.

Esimerkki 36: Antilla on eri aikoina hankittuja, arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia Yhtiö Oyj:n osakkeita seuraavasti:

  • vuonna 2011: 1.000 osaketta, osto, hankintahinta 25,50 euroa/osake
  • vuonna 2013: 500 osaketta, perintö, perintöverotusarvo 14,00 euroa/osake
  • vuonna 2015: 1.000 osaketta, osto, hankintahinta 14,70 euroa/osake.

Antti myy 2.000 osaketta hintaan 17,00 euroa/osake vuonna 2016. Hänen katsotaan luovuttavan osakkeita seuraavasti:

  • 1.000 kappaletta vuonna 2011 hankittuja osakkeita; osakkeiden luovutustappio on 8.500 euroa (= (1.000 x 17,00 euroa) - (1.000 x 25,50 euroa));
  • 500 kappaletta vuonna 2013 hankittuja osakkeita; osakkeiden luovutusvoitto 1.500 euroa (= (500 x 17,00 euroa - (500 x 14,00 euroa)); sekä
  • 500 kappaletta vuonna 2015 hankittuja osakkeita; osakkeiden luovutusvoitto 1.150 euroa (= (500 x 17,00 euroa) - (500 x 14,70 euroa)).

Verotuskäytännössä FIFO -periaatteen mukaisesta luovutusjärjestyksestä ei ole poikettu sillä perusteella, että verovelvollinen on ilmoittanut hänen tarkoituksensa olleen luovuttaa tietyt arvo-osuudet. Jos verovelvollinen on hankkinut saman yhtiön samoja arvo-osuuksia eri arvo-osuustileilleen, hän on kuitenkin voinut osoittaa luovuttaneensa tietyllä tilillä olleita arvo-osuuksia. FIFO-periaatetta sovelletaan siis arvo-osuustilikohtaisesti.

Esimerkki 37: Antti on ostanut 100 kappaletta Yhtiö Oyj:n osakkeita hintaan 5 euroa/osake vuonna 1999. Osakkeet on ostettu arvo-osuustilille 1, jossa ne ovat jatkuvasti olleet.

Antti on avannut vuonna 2005 toisen arvo-osuustilin (arvo-osuustili 2) ja ostaa sinne 300 Yhtiö Oyj:n osaketta hintaan 10 euroa/osake. Osakkeet ovat olleet jatkuvasti arvo-osuustilillä 2.

Antti myy 100 Yhtiö Oyj:n osaketta vuonna 2016 hintaan 12 euroa/osake arvo-osuustililtä 2. Hänen katsotaan myyvän vuonna 2005 ostamiaan osakkeita, joiden hankintameno on 10 euroa/osake.

Osakkeiden siirto arvo-osuustililtä toiselle ei ole saanto eikä luovutus. Siirto arvo-osuustililtä toiselle ei aloita uutta omistusajan laskentaa. Siirrettyjen osakkeiden paikan luovutusjärjestyksessä vastaanottavalla arvo-osuustilillä määrää niiden hankinta-aika.

Esimerkki 38: Antti on ostanut 100 kappaletta Yhtiö Oyj:n osakkeita vuonna 1999 hintaan 5 euroa/osake. Osakkeet on ostettu arvo-osuustilille 1. Antilla on ollut toinenkin arvo-osuustili (arvo-osuustili 2), jonne hän on ostanut 300 Yhtiö Oyj:n osaketta hintaan 10 euroa/osake vuonna 2005.

Antti on siirtänyt vuonna 2007 arvo-osuustilillä 1 olleet 100 Yhtiö Oyj:n osaketta (hankintahinta 5 euroa/osake) arvo-osuustilille 2. Hän myy 150 Yhtiö Oyj:n osaketta vuonna 2016 arvo-osuustililtä 2. Hänen katsotaan myyvän osakkeita seuraavasti:

  • 100 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1999 hintaan 5 euroa/osake,
  • 50 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2005 hintaan 10 euroa/osake.

Antille jää (arvo-osuustilille 2) vielä 250 Yhtiö Oyj:n osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2005 hintaan 10 euroa/osake.

FIFO-periaatetta ei sovelleta arvo-osuuksien siirtoon arvo-osuustililtä toiselle, koska tilisiirto ei ole luovutus. Tilisiirto ei vaikuta samanlajisten arvo-osuuksien keskinäiseen luovutusjärjestykseen. Kun verovelvollinen siirtää arvo-osuustililtä toiselle vain osan samanlajisista arvo-osuuksista, hän ei voi verotukseen vaikuttavalla tavalla määrätä, että siirto koskee esimerkiksi tiettyyn hankintaerään kuuluvia arvo-osuuksia.

FIFO-periaatteen sisältöä on täsmennetty verovuodesta 2008 alkaen. Luovutusjärjestystä ratkaistaessa arvo-osuudet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana, josta niiden omistusaika lasketaan luovutusvoiton verotuksessa (TVL 47 §:n 4 momentti).

Siitä, miten omistusaika lasketaan eri tilanteissa, on kerrottu edellä kohdissa "omistusajan laskenta", "osakkeen omistusaika", "merkintäoikeuden luovutus", "split", "osakkeiden yhdistely (reverse split)", "bonus-osake", "osinkona saatu osake", "vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus" sekä "eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus". Seuraavassa kerrotaan omistusajan laskennasta vielä erikseen FIFO-periaatteen kannalta eräissä käytännössä tavallisissa tilanteissa.

 24.2 Osakeannissa saadut osakkeet

Kun osakeannissa saadaan uusia osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella ja sen mukaisessa suhteessa, uudet osakkeet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana kuin merkinnän perusteena olevat vanhat osakkeet. Ratkaistaessa vanhojen osakkeiden ja niiden perusteella merkittyjen uusien osakkeiden keskinäistä luovutusjärjestystä, vanhat osakkeet katsotaan luovutetuiksi ennen niiden perusteella merkittyjä uusia osakkeita.

Esimerkki 39: Antti on ostanut 100 Yhtiö Oyj:n osaketta vuonna 1997. Hän on ostanut 50 Yhtiö Oyj:n osaketta lisää vuonna 2000. Yhtiö Oyj on järjestänyt vuonna 2013 rahastoannin, jossa osakkeenomistajat saavat yhtä vanhaa osaketta kohden yhden uuden Yhtiö Oyj:n osakkeen ilmaiseksi. Osakeannin tapahtuessa Antilla on 150 Yhtiö Oyj:n osaketta. Antilla on ollut vain yksi arvo-osuustili. Hän saa vuonna 1997 ostamillaan 100 osakkeella 100 uutta osaketta ja vuonna 2000 ostamillaan 50 osakkeella 50 uutta osaketta.

Antti myy 220 Yhtiö Oyj:n osaketta vuonna 2016. Hänen katsotaan luovuttavan osakkeita seuraavassa järjestyksessä:

  • 100 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 1997;
  • 100 osaketta, jotka hän on saanut vuoden 2013 osakeannissa vuonna 1997 ostamiensa osakkeiden perusteella; sekä
  • 20 osaketta, jotka hän on ostanut vuonna 2000.

Myynnin jälkeen Antille jää vielä 80 Yhtiö Oyj:n osaketta, joista 30 on vuonna 2000 ostettuja osakkeita ja 50 niiden perusteella vuoden 2003 osakeannissa saatuja osakkeita.

 24.3 Perintönä saadut osakkeet

Perintönä tai testamentilla saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Perinnönjaon toimittamisajankohta ei vaikuta omistusajan laskentaan, jos osakkeet saadaan perintöosuuden rajoissa tai testamenttimääräyksen perusteella.

Esimerkki 40: Bertta on ostanut 100 Yhtiö Oyj:n osaketta arvo-osuustililleen vuonna 2006.

Bertan isä on kuollut vuonna 2005. Hänen jäämistöönsä kuuluu 1.000 Yhtiö Oyj:n osaketta. Perinnönjako isän jälkeen on toimitettu vuonna 2007. Bertta on saanut perinnönjaossa itselleen 1.000 Yhtiö Oyj:n osaketta muiden perillisten saadessa vastaavasti muuta jäämistöön kuuluvaa omaisuutta.

Bertta siirtää perinnönjaon jälkeen perintönä saamansa Yhtiö Oyj:n osakkeet isän kuolinpesän arvo-osuustililtä omalle arvo-osuustililleen. Siirron jälkeen Bertalla on arvo-osuustilillään 1.100 Yhtiö Oyj:n osaketta.

Bertta myy 200 Yhtiö Oyj:n osaketta vuonna 2016. Hänen katsotaan myyvän isän jälkeen perintönä saamiaan osakkeita, joiden omistusaika lasketaan isän kuolemasta vuonna 2005.

 24.4 Rahasto-osuuksien luovutusjärjestys

Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään. Samanlajisten rahasto-osuuksien luovutukseen sovelletaan kuitenkin FIFO-periaatetta, ellei verovelvollinen muuta näytä.

Rahastoyhtiön on pidettävä sijoitusrahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä, johon on merkittävä rahasto-osuudesta annetun osuustodistuksen tai rahasto-osuusmerkinnän järjestysnumero. Verovelvollinen voi pyytää rahastoyhtiötä lunastamaan määräämänsä yksilöidyn osuustodistuksen tarkoittamat tai määräämällään järjestysnumerolla hankitut rahasto-osuudet ja tällä tavoin poiketa FIFO-periaatteesta.

Jos verovelvollinen ei ole yksilöinyt luovutettavia samanlajisia rahasto-osuuksia, sovelletaan FIFO-periaatetta. Jos rahasto-osuudet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, niitä ei voida vastaavalla tavalla yksilöidä. Luovutusjärjestys määräytyy tällöin osakkeiden tapaan FIFO-periaatteen mukaan.

 25 Vähemmistöosakkeiden lunastamisen verovuosi

Osakkeenomistaja, jolla on yli 90 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeutettu lunastamaan muiden osakkaiden (vähemmistöosakkeenomistajat) osakkeet. Tällaisilla vähemmistöosakkeenomistajilla on myös oikeus vaatia osakkeittensa lunastamista.

Jos lunastusoikeuden olemassaolo on lainvoimaisesti ratkaistu tai välimiehet pitävät sitä selvänä, mutta lunastushinnasta ei ole sovittu tai määrätty, osake siirtyy lunastajalle heti, jos tämä asettaa lunastushinnan maksamisesta vakuuden, jonka välimiehet hyväksyvät. Osakkeen luovutusvoitto verotetaan sinä vuonna, jona osake on siirtynyt ostajalle. Sillä ei ole merkitystä, koska lunastushinta maksetaan.

Jos lunastushintaa ei ole sovittu tai määrätty ennen kuin sanotulta vuodelta toimitettava verotus päättyy, käytetään lunastushintana luovutusvoittoa laskettaessa tarjottua lunastushintaa.

Siltä osin kuin lunastushintaa ei ole voitu ottaa huomioon lunastusvuoden verotuksessa se luetaan sen verovuoden tuloksi, jona se on maksettu tai ollut nostettavissa (TVL 110 §). Jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan luovutusvoiton määrittämiseksi luovutusvoitto lasketaan uudelleen ottamalla luovutushintana huomioon myös jälkikäteen tuleva määrä. Voitto lasketaan myös tältä osin niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa lunastusvuonna.

Hankintameno-olettaman perusteena oleva omistusaika määräytyy lunastuksen verovuoden, eikä jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan saamishetken mukaan. Verotettavaan tuloon lisätyn lunastushinnan osaan sovelletaan kuitenkin tuon vuoden verokantaa. Voiton määrä, jota ei ole aikaisemmin verotettu, luetaan lunastushinnan jälkikäteen tulevan osan maksuvuoden tuloksi.

 26 Pienet arvopaperiluovutukset

Eräät luovutusvoitot on erikseen säädetty verovapaiksi ja eräät luovutustappiot vähennyskelvottomiksi. Arvopapereiden luovutusten verotuksessa on merkitystä erityisesti pienten voittojen verovapaudella ja pienten tappioiden vähennyskelvottomuudella (tuloverolain 48 §:n 6 momentti).

Luovutusvoitto on verovapaa, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1.000 euroa. Vastaavasti luovutustappio on vähennyskelvoton, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1.000 euroa ja kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat samalla yhteensä enintään 1.000 euroa.

Mainittuja eurorajoja sovellettaessa otetaan huomioon kaikenlaisen verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ja hankintamenot (arvopaperien lisäksi esimerkiksi kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden luovutushinnat ja hankintamenot). Huomioon ei kuitenkaan oteta luovutushintoja tai hankintamenoja sellaisen omaisuuden luovutuksista, joka on säädetty erikseen verovapaaksi. Tällaisia omaisuuden luovutuksia ovat esimerkiksi oman vakituisen asunnon verovapaa luovutus ja verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus.

Myöskään tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaisen omaisuuden luovutuksia ei oteta huomioon (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa).

Esimerkki 41: Antti myy vuonna 2016 Yhtiö Oy:n osakkeita 500 eurolla ja sijoitusrahasto C:n rahasto-osuuksia 400 eurolla. Antti ei ole luovuttanut muuta omaisuutta vuonna 2016. Antti on aikoinaan ostanut Yhtiö Oy:n osakkeet 300 eurolla ja merkinnyt sijoitusrahasto C:n rahasto-osuudet 500 eurolla.

Antin Yhtiö Oy:n osakkeiden luovutuksesta saama voitto (200 euroa) ei ole veronalaista tuloa, koska vuoden 2016 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1.000 euroa. Antille sijoitusrahasto C:n rahasto-osuuksien luovutuksesta syntyvä tappio (100 euroa) ei ole vähennyskelpoinen, koska vuoden 2016 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1.000 euroa ja koska vuonna 2016 luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot eivät ylitä 1.000 euroa.

Jos Antti olisikin aikoinaan merkinnyt vuonna 2016 myymänsä C:n rahasto-osuudet 750 eurolla, syntynyt tappio (tuolla merkintähinnalla 350 euroa) olisi vähennyskelpoinen, koska vuonna 2016 luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot (1.050 euroa) olisivat tuolloin yli 1.000 euroa. Yhtiö Oy:n osakkeiden luovutuksesta syntynyt voitto ei kuitenkaan olisi veronalainen, koska vuoden 2016 yhteenlasketut luovutushinnat (900 euroa) eivät ylitä 1.000 euroa.

 27 Luovutustappio ja sen vähentäminen

Luovutustappio syntyy, jos omaisuus luovutetaan vastikkeellisesti ja omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä on suurempi kuin omaisuuden luovutushinta. Alihintaisessa luovutuksessa luovutustappio lasketaan jakamalla luovutus vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan ja vähentämällä luovutushinnasta vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta (katso edellä kohta 3 Alihintainen luovutus).

Arvopaperin tai muun omaisuuden arvon aleneminen alle sen hankintahinnan ei sellaisenaan oikeuta tappiovähennykseen, jos omaisuutta ei luovuteta. Luovutustappiona vähennetään kuitenkin sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan pitää lopullisena konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi (TVL 50 §:n 3 momentti).

Luovutustappion katsotaan syntyvän sinä verovuonna, jona arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena. Konkurssiin asetetun yhtiön osakkeiden perusteella aiheutuva arvonmenetys on lopullinen tuloverolain mukaisessa verotuksessa kun:

  • konkurssipesänhoitaja antaa ilmoituksen, että jako-osuutta ei kerry; tai,
  • konkurssipesän lopputilitys tehdään. Mahdollinen jako-osuus on veronalaista tuloa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2011:55 katsottiin yllä mainitusta pääsäännöstä poiketen, että osakkeiden arvonmenetystä voitiin pitää lopullisena jo ennen kuin konkurssipesän lopputilitys oli tehty. Asiassa esitetyn erikoistarkastuskertomuksen mukaan osakeyhtiön osakepääoma oli menetetty tilivuoden 2003 aikana. Osakeyhtiö oli asetettu konkurssiin 21.4.2005. Käräjäoikeus oli vahvistanut 10.2.2006 yhtiön konkurssipesän jakoluetteloehdotuksen, joka oli laadittu 31.10.2005. Konkurssipesän lopputilitys oli annettu 25.5.2007. Konkurssimenettelyssä oli maksettu vakuudettomille veloille vain 2,5 prosenttia saatavista.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi olleen jo vuonna 2005 selvää, että konkurssipesästä ei jää jako-osuutta osakkeenomistajille. Yhtiön osakkeiden arvonmenetystä konkurssin vuoksi voitiin pitää lopullisena jo vuonna 2005 eikä vasta sitä myöhempänä aikana.

Vähennyskelpoinen arvopaperin arvonmenetys syntyy myös, kun warrantti raukeaa arvottomana tai arvopaperina pidettävän joukkolainan pääoma menetetään. Luovutustappioon rinnastetaan säännellyillä markkinoilla kauppaa käytävän option raukeaminen ja säännellyillä markkinoilla kauppaa käytävästä termiinisopimuksesta johtuva tappio.

Muunlaiset menetykset, kuten yksityishenkilöiden välisestä lainanannosta syntyneet menetykset tai omaisuuden tuhoutuminen, eivät ole vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa.

Sijoitusvakuutuksesta syntyy tappio, jos vakuutuksesta saatava suoritus (takaisinostoarvo) on alempi kuin maksetut vakuutusmaksut. Sijoitusvakuutuksesta syntynyt tappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen, vaikka vakuutusmaksut olisivat olleet sijoitettuina arvopapereihin.

Pienistä arvopaperiluovutuksista syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen (katso edellä kohta Pienet arvopaperiluovutukset).

Vakituisen asunnon luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen, jos siitä saatu voitto olisi ollut verovapaa. Tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden (esimerkiksi oma auto tai vene) luovutustappio ei myöskään ole vähennyskelpoinen (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa).

Luovutustappio voidaan vähentää myös muunlaisen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta. Esimerkiksi arvopaperin luovutuksesta syntynyt tappio voidaan vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta. Ennen verovuotta 2016 syntyneitä luovutustappiota ei voi vähentää muusta tulosta kuin luovutusvoitosta, eikä niitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää laskettaessa.

Vuodesta 2016 alkaen syntyneet luovutustappiot vähennetään kaikista pääomatuloista. Muutos koskee siis vasta vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneitä tappioita. Vuoden 2015 verotuksessa sovelletaan siten vielä vanhoja säännöksiä, joiden mukaan luovutustappion voi vähentää vain luovutusvoitoista. Jos verovelvollisella ei ole lainkaan pääomatuloja tai pääomatuloja on vähemmän kuin vähennettäviä luovutustappioita, vähentämättä jäänyt tappio siirtyy vähennettäväksi seuraaville viidelle vuodelle. Luovutustappion perusteella ei voi saada alijäämähyvitystä ansiotulojen verotuksessa.

Kukin verovelvollinen voi vähentää vain omat luovutustappionsa. Verovelvollinen ei voi esimerkiksi vähentää puolisonsa arvopaperien tai muun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Jakamatonta kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena jakamattomaan kuolinpesään kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Osakas ei voi vähentää verotuksessaan jakamattoman kuolinpesän luovutustappioita, eikä jakamaton kuolinpesä myöskään voi vähentää osakkaan luovutustappioita.

Keinotekoiset luovutustappiot, jotka on tehty muun omaisuuden luovutuksesta syntyvästä voitosta menevän veron välttämiseksi, eivät ole vähennyskelpoisia. Tästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen myy osakkeet tappiolla ja ostaa samat (samanlajiset) osakkeet samana päivänä takaisin samaan tai lähes samaan hintaan. Jos tällaiselle edestakaiselle osakekaupalle ei selvitetä muuta todellista syytä kuin luovutustappion aikaansaaminen, luovutustappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen (katso myösVerohallinnon ohje Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, kohta 13.5).


johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Petri Manninen

 

 Liitetaulukko 1

Taulukko konkurssiin asetettujen suomalaisten pörssiyhtiöiden arvonmenetyksestä aiheutuvan arvonmenetyksen lopullisuuden verovuodesta. Taulukkoa päivitetään tarvittaessa.

Elcoteq Oyj    verovuosi 2012 Stromsdahl Oyj  verovuosi 2008 Tiimari Oyj verovuosi 2013